Pakoilen pakkasta kellarissani. Tämä on hyvä piilopaikka. Ja kun pitää untuvatossuissa villasukkia, kylmästä lattiastakin selviää ihan hyvin. Nyt joku kysyy, että miksi ihmeessä minä olen kellarissa... Vastaus on yksinkertainen: Minulla ei ole yläkertaa. Minulla ei ole edes kertaa. Mutta kyllä näinkin voi asua. Olen asunut jo melkein kaksi vuotta. Ja selvisin talvesta myös viime vuonna. Totuus on, että minua palelisi missä tahansa kohtaa Suomea tällä hetkellä. Kun pakkanen laskee alle 20 asteen, minä annan periksi. En mene ulos, ellei ole ihan ehdottoman pakko. Ja huomenna on ihan ehdottoman pakko. Kävelen aamulla keskustaan ja toivon, ettei naama jäädy irvistykseen, sillä pitää tehdä töitä koko päivä yleisellä paikalla. Saan kylmiä väreitä jo ihan pelkästä ajatuksesta. Mutta. Tämä on uuden kokemisen vuosi. Urheasti pakkasessa tarpominen on minulle uutta. Kylmästä nauttiminen on vielä uudempaa. Ja niin aion tehdä huomenna. Jos näet minut aamulla tarpomassa myrskyssä ja vaistoat riemuitsevan virneen huivien alla, niin ylävitosta vaan kehiin. Olen mukana!
Italiassa poltetaan tänään noitia. Suuren kokon latvassa retkottaa ties vaikka minkälaisilla raketeilla täytetty linnunpelätintä muistuttava noidanretale. Kokko sytytetään ja tulen levitessä raketit lentelevät milloin mihinkin suuntaan. Pauke on kova ja se, kuinka hyvin kokko palaa, määrittää tulevan vuoden sadon. Kaiken korniuden keskellä tuo on aika ihana tapa. Ihmiset kokoontuvat yhteen, juovat kuumaa viiniä ja pitävät hauskaa. Nauttivat hetkestä.
Hetkestä nauttimisesta puheen ollen, minä menen juomaan kupillisen kuumaa teetä, uppoudun sekä maailman parhaasen jättinojatuoliin, että Coelhon Pauloihin. Nautinnollista loppiaista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti