Vuosikymmen vaihtui eilen ja täyden kympin vuosi alkoi. Se tuntuu jotenkin sopivalta nyt. Aivan kuin tämä olisi jonkinlainen rajapyykki elämässäni. Se ajanlaskun kohta, joka erottaa entisen ja tulevan. Lapsuuden ja aikuisuuden. Etsimisen ja löytämisen.
Yksi Johannes Partasen hienoista opeista on niinkin yksinkertainen asia, kuin vuosien nimeäminen. Kun vuodella on ennalta määritetty teema, asiat menevät oikeaan suuntaan. Siihen, jonka on itse määrittänyt. Näiden kahden vuoden kokemuksella voin sanoa, että kyllä se toimii. 2008 oli henkisen kasvun vuosi, 2009 oli toiminnan vuosi ja tämä uusi vuosi 2010 olkoon Uuden kokemisen vuosi.
Miksi moinen teema? Minä toimin usein kovin rajallisesti. En uskalla melkein ikinä kokeilla mitään uutta. Olen se tylsä tyyppi, joka valitsee kymmenien uutuusjäätelöiden täyttämästä tiskistä vaniljan. Uudesta listasta sen ainoan samana pysyneen annoksen - sen minkä olen aina ennenkin ottanut. Vaan en enää. Tänä vuonna koen uusia asioita, näen kaiken uusin silmin. Yllättävää kyllä, se on jo tapahtunut. Ensimmäinen uusi kokemus vei jalat alta. Ooppera. Puccini. Wau! Jäin koukkuun. En olisi ikipäivänä moista uskonut, mutta sain taas uuden syyn palata Italiaan. Vaikuttava alku vuodelle, eikö totta?
Upeaa alkanutta vuotta 2010 kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti