Viikonloppu.

Mieletön fiilis. Upea viikonloppu. Perjantaina potkaisin itseäni persauksille ja ostin lentoliput Italiaan. Askel eteenpäin kohti unelman toteutumista. Minulla on siis kolme kuukautta kymmenen päivää aikaa kirjoittaa ja valokuvata Italiassa. Tuntuu melkein epätodelliselta, mutta totta se on! Olen halunnut Italiaan takaisin niin kauan, kuin olen Suomessa ollut. Nyt se tapahtuu. Tein päätöksen ja toimin järjestelmällisesti. Onpas mukavaa tämä uuden kokeminen.

Lauantaina sitten tapasin pitkästä pitkästä aikaa ihanan mentorini. Merja oli käymässä Jyväskylässä ja onneksi ehdittiin tavata. Vaihdettiin kuulumiset ja sain taas ison kasan hyviä neuvoja, miten selvitä elämän solmuista. Merja kannusti ja antoi vinkkejä tulevaa kesää varten. Eli toimi niin kuin hyvän mentorin kuuluukin. Kotiin päin kuljin energiaa ja iloa täynnä. Merjalla on sellainen vaikutus minuun. Ihana ihminen.

Kannustuksesta innostuneena täytin portfoliota projekteilla. Mietin, mikä täällä on minulle itselle tärkeintä. Mitä haluan saavuttaa. Vain kaksi asiaa menee yli muiden. Kirjoittaminen ja auttaminen. Ehkä minä olen sen luonteinen, että parhaat kiksit saan siitä, kun pääsen tekemään hyvää. Niinpä muistutin itseäni projektista, minkä olin arkistoinut "odottaa parempaa ajankohtaa"-kansioon. Yksi suuri haaveeni on rakentaa kaivo Afrikkaan. Luin Scott Harrisonin aikansaannosta netistä ja löysin viimein sen innostuksen uudelleen, mitä tunsin vuosi sitten. Olen hoitanut itseäni ja jättänyt kaiken "ylimääräisen" syrjään. Nyt mietin, että ehkä juuri siksi olen uupunut, koska minun tekemisilläni ei ole merkitystä minulle. Haluan merkityksen takaisin. Ja tämä jos mikä on merkityksellistä. Olin vahingossa karsinut pois sen mikä on minulle itselle tärkeintä. Paha moka. Mutta onneksi täysin korjattavissa.

Että tällaisia energisia ajatuksia tällä kertaa.