Eilen oli hyvä päivä. Ja ilta oli täydellinen. Ei tapahtunut mitään sen ihmeellisempää. Paitsi, että tapasin Marcon ja sehän riittää tekemään mistä tahansa päivästä upean. Olen aivan hulluna siihen mieheen. Minä en ole ollenkaan julkisten hellyydenosoitusten ystävä. Ilmeisesti kuitenkin vain Suomessa. Täällä minusta on tullut pehmis. Mutta täällä se ei myöskään haittaa, koska kaikki muutkin ovat yhtä ällöttäviä. Onhan tämä sentään Venetsia! The city of love...
Tapasin Marcon Piazzale Romalla. Joku maahanmuuttaja tarttui taas mennessä matkaani, vaikka koitin kuinka ripeästä tarpoa eteenpäin. Joka kerta sama juttu. En voi istua tai liikkua yksin missään, kun aina tulee joku jotain selittämään. (Ja koskaan se ei ole italialainen.) Kuten myös eilen. Kaveri hiljeni vasta sitten, kun näin Marcon hymyilevän Rio Nuovon sillalla, pinkaisin juoksuun, syöksyin raput ylös ja hyppäsin Marcon kaulaan. Nyt tätä on turha enää peitellä, olen aivan läpikotaisin rakastunut. Eli pulassa. Ainoa plussa on se, että ollaan molemmat vähän niin kuin samassa veneessä - jos se nyt millään lailla voi positiivista olla. Marco on niin ihana, että menee järki.
Sellainen mukava aikapommi tikittää taskussa. Mitä enemmän vietetään aikaa yhdessä, sitä suurempi tämä ongelma on. Ja vähiin käy lomapäivät ennen kuin loppuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti