Tulevaisuuden näkemisiä.

Päivät Suomessa ovat menneet aika sumussa. Kaikki on kamalan lievää ja mikään ei oikein tunnu miltään. Leipä maistuu kuitenkin vielä leivältä, mutta sitäkään ei saa enää syödä, kun kokeilen Sannan ihmekuuria.

Kävin elämäni ensimmäisen kerran selvänäkijällä. Täti luki korteista ja tiesi minusta hämmentävän paljon. Se oli ensin pelottavan totuudenmukaista ja sitten lopulta vapauttavan palkitsevaa. Minä sain hirmu hyvät kortit. Sain vahvistuksen muutamille asioille, mitkä oikeastaan jo tiesin itsestäni.

Sain myös parhaan mahdollisen kortin työrintamalle. Minusta tulee jotain suurta. Tasaisin väliajoin on siltä tuntunutkin, tavallinen on riittämätöntä ja pienet ympyrät ahdistaa. Olen tiennyt, että minun pitäisi tehdä jotain suurta ja että tulen tekemäänkin. Olen vain ollut hukassa sen suunnan löytämisen kanssa. Mutta nyt ei tarvitse murehtia sitä enää, suunta selkeästi löytää minut. Täti näki myös paljon sanoja ja ihmisiä, nuoriakin. Kiva, sillä sanat taitaa tosiaan olla vahvuuteni. Olen kuulemma vielä ihan raakile, mutta että minä tulen tekemään merkittäviä asioita.

Tämä vähän harmittaa, mutta ihanaa Marcoa täti ei nähnyt elämässäni. Se mies ei kuulemma ole minun arvoinen. Vie vain energiani. Mutta nyt on kuulemma tullut aika olla itsekäs ja unohtaa se rontti. Helpommin sanottu kuin tehty...

Mielenkiinnolla odotan kuinka tässä käy. Kirjoitin asioita ylös, että voin sitten katsoa mikä toteutuu ja millä tavalla. Periaatteessa tämä ennustus oli kolmen vuoden ajalle, mutta sain myös lähitulevaisuuteen jotain näkyjä.

Lokakuun lopulla on päätösten aika ja jonkinlainen työhön liittyvä tapaaminen.
Joulukuussa vanhemman naisen vakava sairastuminen aiheuttaa murhetta.
Tammikuu on energinen ja vie minua paljon eteenpäin, työrintamalla näyttää hyvältä. Olen kiireinen, mutta nautin.
Keväällä vaihdan asuntoa ja tapaan miehen johon ihastun.
Mutta matka peruuntuu. (Olin tietysti menossa takaisin Italiaan keväällä.)
Minulla on elämässä paljon ihmisiä ja hyviä ystäviä, mutta miestä niistä korteista ei löytynyt. Jotain säätöä saattaa olla, mutta se ei kestä. Story of my life. Sinkkuelämää siis seuraavat vuodet.
Ei kannata tehdä nyt isoja hankintoja kotiin, eikä lähteä mukaan ystävän tarjoamaan projektiin. Eikä missään nimessä kannata mennä italiaan tuon väärän miehen luo.

Katsotaan sitten myöhemmin kuinka hyvin piti nämä ennustukset paikkaansa.

Aloitin joka tapauksessa italian kielikurssin. Motivaatio olisi saattanut heikentyä tuon ennustuksen vuoksi, mutta minun kuulemma kannattaa opetella koko ajan jotain. Oppia ja opiskella. Se vie minut pitkälle. Siitä minä kaivan nyt motivaationi.

Tänään vietän iltaa ystävien luona. Tulin kylään läppärini kanssa, koska minulla ei ole kotona nettiä vieläkään. Joona ja Sani on ihania. Muistakin syistä, kuin tästä. Mukavaa viikonloppua!