Tämä ajattelemattomuus alkaa tuottaa tulosta. Aivottomana leffojen tuijotus sai huomaamaan, että elämäni on tällä hetkellä kovin merkityksetöntä. Minulla on aina ollut sellainen tunne, että minun pitäisi tehdä jotain merkityksellistä ja suurta. Perinteinen ei ole ollut vaihtoehto. Se on tylsyyttä. Ja sanoihan se selvänäkijäkin, että minusta tulee merkittävä.
Jännä miten tällaiset oivallukset tulevat aina silloin, kun pysähtyy. Kesken yhden huonohkon elokuvan tiesin, mitä minä haluan tehdä. Se löi kuin salama myrskyävältä Villorban taivaalta. Täydellä voimalla säikäyttäen, vaikka tiesin sen olevan tulossa.
Haaveista tulee tavoitteita heti, kun niille laittaa aikarajan. Niinpä tein aikarajan. Nyt minulla on tavoite. Eikä sille ole mitään estettä, ei minkäänlaista. Elämäni on nyt niin puhdas pöytä, kuin vain voi olla. Kaikki on mahdollista.
Minulla on päämäärä. Aivan mielettömän upea tunne.
Tähän mennessä aivottomasti katsotut leffat:
Magnolia
Kananlento
Face/off
The last king of Scotland
Medusan verkko
Määränpäänä Graceland
U-571
Transformers
Isku Mogadishuun
Raid
Ota kiinni jos saat
Bad Boys II
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti