Lauantai.

Eiliset juhlat tuntuvat vielä mahassa ja takaraivossa. Vatsalihakset vahvistuivat kyllä aika tavalla siitä naurun määrästä, mutta onneksi sitten tasapainotin mahdollista hyötyä juomalla runsaasti alkoholia. No ei pitänytkään, mutta elämä meni nyt näin.

Joona ja Sani toi minulle taulun. Kuvassa on maalaus Venetsiasta, Rialton silta. Juuri se paikka missä vietin kesällä niin kovin upeita hetkiä. Se silta missä tapasin Marcon. Olin niin hämmentynyt, että en tainnut tajuta edes kiittää. Täydellinen lahja homecoming juhliin. Ei sillä että lahjoja odotin, tämä tuli aivan puskista. Kaiken lisäksi se sopii täydellisesti sängyn päädyssä olevalle kirjahyllylle. Se suorastaan odotti tuota kehystä. Ja nyt menen joka ilta nukkumaan ajatellen paikkaa, missä vietin kesän onnellisemmat päivät. 

Ilta venyi aamun puolelle. Käytiin Tiian kanssa vielä hakemassa pizzat jatkopaikkaan naapurin pizzeriasta. Kun viimein saatiin lätyt mukaan ja käännyin ympäri, hämmästyneen näköinen poika napitti minua onnellinen kiilto silmissä ja yritti sanoa jotain. Tuijotin poikaa kysyvästi. Sitten se yritti uudestaan.
- Ootteks te...
- Niin?
- Siis... Tykkäätteks te toisistanne?
- No totta kai!
(Kukapa nyt ei ystävistään tykkää?)
Käveltiin ulos ja poju huuti perään hymy naamalla, että tosi hieno juttu, että hän kyllä kannattaa tuollaista. Ei vissiin huomannut Tiian vihkisormusta.

Samaisessa paikassa oli muuten edelliskerralla Tiialta kysytty, että onko aviomies Tomppa kuollut? Ei ollut hakenut evästä vähään aikaan. Luonnollisin selitys tuo tietysti.

Keittiössä on 8 tyhjää viinipulloa. Selittänee oloni. Taidan mennä jatkamaan nukkumista. Se on niin mukavaa.