Nyt se sitten tapahtui. Kymmenes lukija on tullut ulos kaapista! Mahtavuutta. Ja koska minä nyt selvästi olen saanut päähäni, että lukijoita pitää kerätä lisää, aion arpoa palkinnon kaikkien lukijaksi tunnustautuneiden kesken!
Rakastan listoja, mutta aamulla tajusin rakastavani myös muistikirjoja. Ainakin niiden määrästä päätellen. Minulla on kuusi muistikirjaa, mistä jokainen on tietysti jatkuvassa käytössä. No yksi on vihko, mutta kuitenkin.
Luin sellaista luovuutta lisäävää kirjaa. Siinä on joka viikolle tehtäviä. Ensimmäinen juttu minkä kirjasta olen oppinut ja nyt siis jo sisäistänyt, on aamusivut. Joka aamu herään kirjoittamaan kolme sivua (muistikirja no:1) ja vaikka ei olisi mitään asiaa, niin silti pitää kirjoittaa. Se on yllättävän helppoa. Ja se on ollut oikeasti aivan älyttömän hyvä niksi. Olen päässyt eroon monista mieltä painavista asioita. Olen antanut anteeksi ihmisten tekoja. Ja ennen kaikkea alan olla taas luova.
Yksi viikkotehtävä oli, että piti keksiä viisi muuta elämää itselleen. Siis sellaisia älyttömyyksiä, mitä on aina halunnut tehdä, kuten olla astronautti. Minä en meinannut millään keksiä kuin kolme. Pinnistämällä sitten sain viisi elämää kasaan. Nämä minä keksin:
1. Olen kirjailija. Elämäni on auringossa. Asun pienessä talossa ja minulla on mukavat paikalliset naapurit. Ajan polkupyörällä pikkukaupungin keskustaan ostamaan torilta hedelmiä ja pähkinöitä. Puutarhaani kuuluu meren aallot ja ilma on suolaista. Minulla on noin kolme kissaa ja yksi koira.
2. Olen taiteilija. Asun vanhan tiilitalon ylimmässä kerroksessa. Talossa on paksut seinät, joten mahdun istumaan ikkunalaudalle juomaan aamukahvia. Kotini on myös ateljee. Paljon suuria tauluja, musiikkia, punaviiniä ja maalin käryä. Ehkä joku palmu. Managerini on hyvä tyyppi ja myy tauluni kalliilla, siksi olen aika menestyvä.
3. Olen tanssija. Hallitsen kehoni täydellisesti ja elän kurinalaisesti. Pääsen katsomaan upeita tanssinäytöksiä, sillä tunnen paljon muita tanssijoita. Minulla on hyvä pylly.
4. Olen duunari isolla kalastaja-aluksella. Saan pitää päättömiä hanskoja (niille on joku oikeakin nimi) ja elää lähellä merta. Paljon suolaista meri-ilmaa ja lokkien huutoa. Työ on rankkaa äijämeininkiä.
5. Olen poliisi/etsivä/agentti. Elämäni on täynnä jännitystä ja tiukkoja tilanteita.
Muutama huomio. Ensinnäkin, miten voi olla ikkunalauta, jos se on kiviseinää? Eikö lauta ole puuta? Toiseksi, minä olen varmaan eniten mielikuvitukseton tyyppi. Mutta nuo on asioita mitä oikeasti haluan, tai olen joskus halunnut. Kaksi viimeistä tietysti väkisin väännettynä, mutta kuitenkin. En mä varmaankaan voisi kalastaja olla, kun mun nokka on niin herkkä. Kalathan haisee ihan kamalalle. Agenttiakaan minusta ei varmaan tulisi, koska olen aika pelkuri. Eikä pokka pidä koskaan. Tanssiminen taas olisi pitänyt aloittaa vähän aikaisemmin. Ja oikeastaan tuokin oli vain sen takia, että näyttäisin paremmalta ja että pääsisin katsomaan upeita tanssi-esityksiä. En tiedä onko mitään parempaa, kuin upeat tanssiesitykset.
Taisin juuri hienosti blokata kaikki mahdolliset mahdollisuuteni. En vielä osaa ihan kaikkea mitä tuo kirja opettaa, näistä asenteista siinä juuri varoitellaan. Mutta yhden loistavan pointin sieltä tänään sain poimittua:
- Tajuatko ollenkaan kuinka vanha olen siinä vaiheessa kun opin sen kunnolla?
- Totta kai minä tajuan. Saman ikäinen kuin jos et opi. Aloitetaan!
Niinpä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti