Näin kerran jossain käsityölehdessä ohuen, kesäisen neuletilkkupeiton. Se oli tehty pienistä värikkäistä paloista, jotka oli sitten ommeltu yhteen viiden palan neliöiksi, jotka taas oli kasattu yhteen peitoksi. Se malli jäi mieleen ja olen reilut 15 vuotta suunnitellut tekeväni jotain samantapaista. Hitaasti hyvä tulee. Keväällä otin sen suuren ensiaskeleen ja hommasin villalankaa ja suunnittelin omanlaisen torkkupeiton. Ajattelin, että helppo juttu, pikkupalasethan virkkaa nopeasti vaikka leffaa katsoessa. Olin oikeassa. Mutta en ollut ottanut huomioon sitä, minkälainen homma noiden pirun palasten kiinnittäminen on, puhumattakaan langanpätkien päättelemisessä...
Torkkupeitto on siis yhä erittäin kaukana valmiista. Mutta! Tänään on se upea päivä, jolloin voin sanoa, että tuo keskeneräinen lankamytty on nyt yhdessä osassa! Joka ainoa palanen on ainakin vähän kiinni vierustoverissaan. Ja tähän väliin kannustava taputus olalle - hyvä ilona! Otan siitä kuvan sitten kun viltti on valmis. Koska se on hieno ja koska se on hieno siksi, että minä tein siitä sellaisen.
Eilen oli baarikierros ja tänään on pizzasta palanut kieli.
Mikä siinäkin on, että kaikki pitää juoda jääkylmänä ja syödä tulikuumana. (Paitsi kahvi tietysti päinvastoin.) Ja aina palaa kieli. Jotain traumoja vissiin jäänyt kylmistä pakkosyötetyistä eväistä ja lämpimästä kaljasta. Ei pysty.
Joka tapauksessa eilinen oli mukava päivä. James oli viihdyttävää seuraa. Tulin kiltisti melko ajoissa kotiin, mutta minulla oli ollut villi yö. Heräsin aamulla nurinpäin. Joskus käy niin.
Voi vitsi, kun tuo talvikin tulee. Lunta ja kylmää ja hyiyäk! Renkaiden vaihto on siitä aina selvä merkki. Ja koska minä en omista ajoneuvoa, laitoin nenärenkaan talviteloille. Jostain nuhaan liityvästä ällöttävästä syystä sitä ei voi käyttää talvella. Parhaita kesän merkkejä on just nuo muuttolinnut, rengas ilonan nenässä ja hame Annella.
Tänään olisi ollut kiva hääpäiväys: 10.10.10. En mennyt naimisiin. Tänään on myös tasan kuukausi siitä, kun tulin takaisin. Suruaika on nyt siis ohi. Hyvä niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti