Uni, tuo kadonnut pirulainen.

Olen niitä harvoja ihmisiä, jotka osaavat kirjoittaa, vaikka sitä vastoin eivät osaa juurikaan suomea. Kuulemma "hajahtaa" ei ole sana, vaikka minusta ison ihmisen alle jäänyt tuoli tekee nimenomaan niin. Vaatteita ei kuulemma osteta halvennuksesta, vaikka ne maksaisivat kuinka vähän. Hyvä, hyvempi, hyvin ei kelpaa kenellekään, vaikka minusta sanat ovat kovin tärkeitä. Olen harvinainen myös nukkumisen suhteen. Minulla on Suomen parhaat unenlahjat, kyky nukahdella miten ja minne sattuu, vaikka samaan aikaan kärsin unettomuudesta. Kuten juuri tällä hetkellä.

Viime aikoina olen vähän tilanteen pakosta joutunut käymään menneitä läpi mielessäni. Siis sellaisia todella vanhoja juttuja, mitkä ovat muokanneet minua minuksi. Elämä ei ole aina ollut ruusuilla tanssimista, tai jos onkin, niin niiden varsien päällä olen vain kompuroinut. Oli kuitenkin hyvä huomata, että olen ihan selvästi oppinut käsittelemään asioita. Ei tunnu enää ihan niin pahalta. Mutta siitäkin huolimatta, valvon nyt toista yötä putkeen.

Ei auttanut iltakahvi, mikä yleensä toimii parhaana unilääkkeenä. Ei auttanut edes viimeinen hätävara, Hare Krishna munkilta saatu CD, minkä avulla olen nukahtanut helposti jo 15 vuotta. Arvelin siinä olevan jotain salaisia loitsuja, mutta mitäs sillä on väliä, kun kerta toimii. Taitaa loitsut olla jo kuluneet pois, kun ei uni tule vaikka toistamiseen jo levy pyöri loppuun. Niinpä nousin reippana tyttönä ylös, koska ihan turha sitä on lakanoissa kieriä. No en minä kyllä reipas ole missään nimessä, vaan kuoleman väsynyt, mutta ylhäällä siitä huolimatta. Kyllä se uni tulee sitten, kun väsyttää tarpeeksi. Viimeistään ensi viikolla. Toivotaan, ettei tämä kestä kovin paljon kauemmin, sen verran vaikuttavat nuo silmäpussit alkavat jo nyt olla.

Minulle tulee torstaina yökyläläinen. Saan ensimmäisen CouchSurfing vieraani. Tämä poika tulee Tallinnasta. Aivan mahtava kokeilla tätä myös näin päin, itse kun sain kunnian majailla Cippon luona Venetsiassa ennätyspitkään. Sain myös toisen kutsun, algerialainen Ruotsissa asustava mies on sohvaa vailla vähän myöhemmin. Minä en kyllä edelleenkään voi ymmärtää, miksi kukaan haluaa tulla tänne Keski-Suomen tuppukyliin, mutta jokainen tamppaa tietysti tyylillään. Toki tänne kellariin mahtuu.

Ei mulla muuta.