Tiia ystäväni sanoi hienosti: "On ihan hyvä välillä vain olla. Sinäkin olet ollut jo niin monessa jutussa mukana, että moni ei ehdi koko elämänsä aikana tehdä sitä kaikkea."
Totta tuokin.
Vaan jos on koko elämänsä odottanut itseltään enemmän, ruoskinut ja vaatinut, niin kauhean vaikea sitten vain olla tyytyväisenä tekemättä mitään. Ja enhän minä tietenkään nytkään ole tekemättä mitään. Sellainen ei ole vaihtoehto. Teen aina jotain. Minä en ole paikallani edes nukkuessa. Minun täytyy siis todellakin vain opetella tähän. Ahdistavan vaikeaa, mutta joskus kai se on opittava.
Krissu oli eilen istumassa iltaa. (Ja välillä vähän riemuhyppelemässä.) Siinä on taas yksi niitä ihmisiä, joita näkee liian harvoin, mutta joka kerta tapaaminen on äärettömän mukavaa ja hauskaa. Mietin, että miksi ihmessä me tavataan niin harvoin? Tietysti molemminpuolisen kiireen vuoksi, mutta siis - jos se on mukavaa, niin miksi ei sitten suunnittele viikkoaan toisin? Miksi yleensäkin ihmiset täyttävät kalenterin sivut velvollisuuksilla, eikä itselle tärkeillä asioilla? Sitten mietitään, että miksi se börnis iski taas.
Sain tänään ensimmäisen joulumainoksen sähköpostiini. Se oli luonnollinen jatkumo sille, että kaivoin toissapäivänä joulukoristeet esiin. Viritin jouluvalot keittiöön. Tai sanotaan, että ne on pimeävalot. Syksy on jo pimeää aikaa, joten valoja on hyvä käyttää. Joulua ei voi kuitenkaan koristella ennen synttäreitä. Tänä vuonna en syntymäpäivää juhli, paitsi itsekseni. Kaikilla muilla tuntuu olevan jo jotain muuta suunnitteilla, illanviettoja ja yleislakkoja ja muuta sellaista. Mutta koska minulla on muutenkin niin erilaiset jouluperinteet, ajattelin tehdä tästä yhden sellaisen. Joulukoristan kotini syntymäiltana. Kuulostaa mahtavalta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti