Pelastuksia.

Juuri, kun olin päässyt kiinni siitä ajatuksesta, että kyllä se nyt vaan on parempi unohtaa se Povero Marco, niin tietysti just silloin kaverin pitää ehtiä koneelle huutelemaan, suunnitella innoissaan Suomen matkaa ja ikävöidä minua. Ja sanoa lopuksi buona notte kulta. Damn.

Tiia oli illan kylässä ja myllättiin koko vaatekaappi. Kesävaatteet laatikkoon odottamaan seuraavaa matkaa aurinkoon ja kaikki epäsopivat vaatteet suoraan kirppishyllylle. Jos en ole käyttänyt jotain vaatetta kolmeen vuoteen, niin arvaan että ei sitä tule käytettyä tästä eteenpäinkään. Pidän vain sellaiset vaatteet mitkä ovat mukavia ja omanlaisia sekä helposti pakattavia. Sama pätee kaikkeen muuhunkin roinaan, pidän vain tärkeimmät. Olen tosi tomera tämän asian suhteen.

Löysin aamulla BBC:n live TV:n netistä. Olen tässä aamun kuunnellut, kun miehiä nostetaan ylös maan uumenista. Tyypit ovat olleet jumissa kaksi kuukautta. Jotenkin käsittämätöntä. Minä en edes tiennyt tuollaisesta onnettomuudesta. Olin silloin tapahtumahetkellä jossain Venetsiassa nauttimassa elämän pienistä iloista, kaukana uutisista. Italialaisia ei niin kiinnosta mitä maailmalla tapahtuu. Omat jutut on paljon tärkeämpiä. Ja täytyy sanoa, että en minä ole tästä tietämättömyydestä kärsinyt yhtään. Painvastoin nyt huomaan, että olen ollut tämän ajan hirmu onnekas ja onnellinen. Saanut hengittää tuoretta ilmaa ja nauttia auringosta.

Nuo pelastajat tekevät aivan uskomattoman merkityksellistä työtä. Menivät maan alle ties kuinka syvälle ja hoitavat niitä jumissa olleita ihmisiä. Ovat ihan tyynenä, kasvottomia duunareita. Ottavat iloa siitä, että voivat auttaa, tekevät jotain suurta. Sen sijaan nuo brittitoimittajat loistavat kameransa edessä, luettelevat ylisanoja kiilto silmissään. Teennäisiä fraaseja. Lyön vetoa, että he tuntevat olevansa sankareita. Hehän tuon tiedon meille jakavat. Koko maailma kuuntelee.

Minulla on ristiriitaiset fiilikset tämän suhteen. Haluaisin itse kirjoittaa jostain yhtä merkityksellisestä. Auttaa sillä, että tieto liikkuu. Mutta sitten toisaalta, nuo toimittajat tuolla vaikuttavat lähinnä vain älyttömän korneilta. Minusta ei ole TV-persoonaksi. Mutta voisin kirjoittaa sen kaiken. Sitä paitsi onhan minulla jo  yhdeksän lukijaakin. Se on alku. Jos kaikki yhdeksän kertovat kaverilleen, että tunnen yhden tyypin joka kirjoittaa, ja että kannattaa lukea sen blogia, ja sitten nämä uudet ihmiset tekevät samoin, niin sehän on jo aika monta lukijaa. Sillä voisi olla merkitystä. Tosin silloin pitäisi kirjoittaa jostain muusta, kuin vaatekaapista.