Ja jälleen uusi kaappilukija on ravistettu ulos! Loistavaa!
Valokuvaava italialainen ystäväni on pikkuhiljaa siirtymässä liikkuvaan kuvaan. Enää ei kuvata sitä sekunnin murto-osaa, vaan kokonainen hetki. Valokuvan sijaan hän kuvaa pidempään. Vaikea selittää, katso itse tästä. Ensin olin epäileväinen, että mitä valokuvausta se sellainen on, mutta nyt alan kyllä lämmetä ajatukselle, kun näin Nicolan ensimmäisen tuotoksen. Mitä mieltä olet?
Eilen loppui se suruaika, mikä oli saanut minut ihan kenttään jo siis kuukaudeksi. Kyllä kuukausi riittää surentaa. Huijasin itseäni illalla nukkumaan mennessä sanomalla, että tästä se alkaa, iloinen elämä. Että ihan turha enää yrittää surra huomenna, kun sen aika on jo ohi. Toimi käsittämättömän hyvin, aamulla olin ihan eri fiiliksellä. Sani sanoi hienosti: "Elämä on yhtä suurta huijausta välillä."
Pitää paikkaansa. Tästä on siis muodostumassa oikein mukava päivä. Toivottavasti sinullekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti