Valituksen loppu.

Jos minä olisin joku muu ja lukisin omaa blogiani, niin lopettaisin, koska kukaan ei jaksa kovin pitkään lukea pelkkää valitusta. Toisaalta, jos olisin joku toinen ja lukisin omaa blogiani, en lukisi tätä blogia... No mutta kuitenkin. Minä ajattelin lopettaa valittamisen. Ja nimenomaan omasta elämästä valittamisen. Aion kyllä kritisoida voimakkaasti yhteiskuntaa ja ympärillä olevia asioita, mutta siis omasta elämästä en enää valita.

Minulla on hirmu hyvin asiat. Katto pään päällä ja monta kerrosta katon päällä. Sähköt ja lämmitys ja internetti. Upeita ystäviä ja hyvä mielikuvitus. Eikä nuo asiat liity toisiinsa - en tarkoita mitään mielikuvitusystäviä, vaan aivan oikeita. Mitä muuta sitä ihminen tarvitsee? Minä ainakaan en tarvitse yhtään mitään muuta.

Tänään tympii kaksi asiaa. (Joista en valita.) Mutta on myös kaksi asiaa, mitkä tuovat erityisen hyvän mielen. Ensinnäkin blogini sai kehuja. Se on melkein parempaa, kuin uudet lukijat. Positiivinen palaute kannustaa kirjoittamaan lisää. Tämä vieläpä tuli sellaiselta aikuiselta ihmiseltä, joka oikeasti ymmärtää jotain kirjoittamisesta. (Yhtään siis aliarvioimatta muita lukijoita... Ja nyt ohitetaan tämä lipsahdus aivan tyynesti.) 

Toinen iloa tuova asia on ihan minun omaa ansiota. Tammikuun 10. päivä minä sain loistoidean. Vietän kesän Italiassa. Ja sen minä tein. Sattumalta vietin samalla myös elämäni (toistaiseksi) parhaan kesän. Se tuntui hyvältä silloin kesällä. Ja nyt täällä kylmässä Suomessa, vaikkakin lokakuu on mustaa, mustaa... Kellarissani lämmittää ajatus siitä, että minä todellakin päätin jotain upeaa ja sitten vielä upeammin toteutin sen. Harvinaista herkkua minulle. Tai ehkä vain uusi suunta?

Kumpainenkin noista iloisista asioista antaa uutta intoa kirjan kirjoittamiseen. Mistä päästäänkin näppärästi asiaan, mikä tympii. (En valita, vaan kerron.) Minä sain vuosi sitten loistoidean, että matkusta kaikkiin iillä alkaviin maihin ja kirjoitan niistä kirjan. Italia luonnollisesti oli maista ensimmäinen. Karttakirjaa tutkiessa totesin, että iillä alkavia maita oli listattu kymmenen:

Indonesia 

Intia 

Irak 

Iran 

Irlanti 

Islanti 

Iso-Britannia 

Israel 

Italia 

Itävalta

Olin siis tohkeissani matkustamassa kymmeneen maahaan. Olen toki vieläkin. Eilen vain sain tietää, että minä ja kyseisen karttakirjan tekijät olimme väärässä. Niitä iillä alkavia pirulaisia on yksitoista! Jossain maapallon kolkassa on olemassa maa nimeltä Itä-Timor! Miksi kukaan ei kertonut tätä aikaisemmin? Yksitoista ei ole ollenkaan niin mukava määrä kuin täysi kymppi. Siinä oli jotain niin ihastuttavan tasalukemaista. Yksitoista on vain eriparia. Ihan epäreilua. 

Laitan reklamaation karttakirjan tekijöille.