Meillä oli Salaseuran pikkujoulut. En ollut nukkunut yöllä kovin hyvin, joten ahdisti jo valmiiksi raahautua juhlimaan illalla. Olin superväsynyt ja tunsin syyllisyyttä jo etukäteen siitä, jos en mene. Tyypillistä. Sitten minä kotimatkalla tapasin pikaisesti Jannen ja siinä höpötellessä tulin siihen tulokseen, että ei minun ole pakko mennä sinne. (Se ei tullut niinkään hiipien oivalluksena - Janne taisi ihan suoraan sanoa, että ei ole pakko mennä sinne. Et vaan mene.) Juhlien pitäisi olla hauskaa! Jos ei halua mennä ja menee silti niin ei se hauskalta kuulosta. Se kuulostaa tosi pakkoiselta ja epähauskalta.
Niinpä minä tein jotain itsekästä sen sijaan: en vain mennyt. Olo helpottui välittömästi ja sain nukuttua hyvin. Tänään aamulla luin uutta kirjaa ja siellä oli taas niin paljon sellaista tilanteeseen sopivaa. Kuten tämä:
Kun aloin rakastaa itseäni, vapautin itseni kaikesta, joka ei ole hyväksi terveydelleni - ruuista, ihmisistä, asioista, tilanteista ja kaikesta, joka veti minua alas ja kauemmaksi itsestäni. Aluksi kutsuin tätä asennetta terveeksi itsekyydeksi. Nyt tiedän sen olevan rakkautta omaa itseä kohtaan.
Tuo on ilmeisesti pätkä Charlie Chaplinin puheesta. Koko juttu oli aika vaikuttava. Tuo minulla oli ajatuksena silloin, kun poistelin ihmisiä, jotka ja joiden seura teki kurjan mielen. Joskus on ihan käsittämätöntä ajatella, että on kestänyt näin pitkään tajuta, että kaikki se ahdistus, mitä olen vuosia sitten tuntenut, oli tosiaankin vain tunteita. Itse aiheutettua. Piti ensin kaivaa itselle se valtava monttu, ennen kuin pystyi alkaa kipuamaan sieltä pois. Näköjään yhä kompuroin ja olen nenälläni tuon tuosta, mutta kulkemani henkinen tie on nykyään paljon tasaisempi ja helpompi.
Tein aamulla sellaisen ammatinvalintatestin. Yleensä en niin ota todesta tuollaisten tuloksia (nimimerkillä 'henkinen ikä 16 vee') mutta tämän minä kyllä hyväksyn. Minulle sopivin ammatti on: Kirjailija.
Olet luova taivaanrannanmaalari, joka rakastaa vapautta. Tunnet itsesi kahlituksi, mikäli sinun on herättävä tiettyyn aikaan ja elettävä elämääsi kellokortin varassa. Vapaus työskennellä tarkoittaa kuitenkin sitä, että et pääse ammatistasi eroon oikein vapaa-ajallasikaan. Kestäthän sen, että ideat on pakko laittaa ylös vaikka kesken rentouttavan baari-illan? Toisia saattaa ärsyttää, kun tarkkailet ihmisiä vain saadaksesi heistä jotakin irti seuraavaan romaaniisi. Luovat työläiset joutuvat usein lihottamaan palkkapussiaan myös hanttihommilla. Olethan valmis käärimään hihasi myös siivouskeikkoja tai tiskaustöitä varten?
Jep, juuri noin se menee. Ilman vapautta ahdistaa paljon. Eikä ole ollenkaan ennenkuulumatonta, että istun baarissa kirjoittamassa muistiinpanoja ja tarkkailemassa ihmisiä. Nykyistä työtäni voi kai sanoa hanttihommaksi, alan jo sen verran hyvin osata. Ja minä tykkään tiskata. Että näin.
Joku laulaa virsiä pyykkituvalla. Se on tuossa seinän takana ja koska tämä ei ole asunto vaan kellari, meillä ei ole äänieristystä. Ilmastointikanavan avulla tuntuu, kuin täti veisaisi tuossa minun keittiössä. Näppärää. Hei niitä onkin kaksi. Laulavat vuorotellen. Wau.
Mikäs tuo kirja on? Kuulostaa hyvältä.
VastaaPoista