Satunnaisia tapahtumia viimeisen viikon aikana, hyviä ja huonoja. Saat itse päättää kumpaan ryhmään kuuluvat.
Tuoli ja minä. Istuin kirjoittamassa uuteen pohdintavihkooni. Tuo vihko on aivan suunnattoman hieno keksintö, auttava ja toimiva työkalu. Viimein sain kaikki senhetkiset ajatukset kirjoitettua loppuun ja venyttelin tyytyväisenä. Kuului hirveä rusahdus, kun tuoli hajosi allani.
Aamukahvi ja minä. (Ja tähän väliin syvä huokaus.) Nautin tietynlaisen kahvini tietynlaisella kermalla. Ei mitään uutta. Tänä aamuna kermapurkki oli tosi tiukasti kiinni. Avitin avaamista hampailla, kuinkas muutenkaan. Paine pullautti noin mukillisen kermaa suoraan kaula-aukosta rinnoille, ja siitä se sitten valui näppärästi paidan alla navan kautta aina housuihin asti.
Rakkaus ja minä. Sain kuulla, että elämäni rakkaus, Onni Matias, ei enää ole täällä. Onni oli sairastunut vanhuuttaan ja jatkanut muille maille. Sillä oli hyvä elämä ja olen siksi iloinen, vaikka muuten kyllä itkettää. Minulla on joskus vieläkin kova ikävä. (Onni oli kissa.)
Joulu ja minä. Pomo tuli luokseni ja sanoi, että minulle olisi hommaa. Sain luvan rakentaa meidän työpaikalle joulun! Saan siis itse somistaa koko Keskuksen! Olen siitä jo ihan sekopäisen innoissani. En kyllä vielä tiedä mitä ja miten ja minne teen, mutta ei se mitään. Pää pursuaa jo jouluideoita. Ja taas on hyvä syy surffata netissä ja lukea joululehtiä. Tämä on paras aika vuodesta! (Helppo arvata, että tämä ei ollut miinus.)
Mies ja minä. Minulla on huonokäytöksinen poikaystävä. Lupausten ja aikataulujen pitäminen ei ole kaverin vahvuus. Ensin se otti päähän, mutta sitten tapahtui jotain. Jostain syystä tuo kaikki urpoilu vain vahvistaa sitä, mitä minä itse haluan. Ei sillä itsepäisellä tavalla, vaan sillä sellaisella määrätietoisella ja onnellisella. Asioiden selkeys iski. Aika mahtavaa. Eihän toisten toimintaan voi kuitenkaan vaikuttaa, joten ihan hyvä taas vaan keskittyä itseen. Unohdan sen aina, kun olen suhteessa. Tai unohdin sen aina ennen, mutta en enää.
Työ ja minä. Olen vastannut usein väärään aikaan. Eli sanon illalla huomenta ja aamulla hyvää iltaa. Nyt kuitenkin tein pohjat, onnistuin vastaamaan puhelimeen väärällä nimellä. Vastasin vahingossa vieressä istuvan työkaverin nimellä. En omallani. Joskus kyllä vedän itsenikin sanattomaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti