Kuulumisia.

En ole niinkään noiden aamuvuorojen ystävä. Lähinnä siksi, että täytyy herätä jo melkein neljältä, että ehtii ajoissa töihin. Olin kyllä henkisesti varautunut, että nämä kaksi vapaapäivää loppuvat säälimättömästi aamuvuoroon, mutta ihana pomo soitti ja vaihtoi vuorot. Minun tänään oleva vapaapäivä muuttui yövuoroksi, samoin seuraava aamuvuoro. Saan taas olla se taksiliikenteen ylivaltias isossa osassa Suomea. Olen jotenkin omituisen innostunut tästä.

Fyysisesti en ole ihan niin hyvässä kuosissa kuin henkisesti. Reidet otti vähän itseensä voimatestistä. Mutta minua lohduttaa ajatus siitä, että ajan kanssa helpottaa. Jostain syystä tänään myös raakun kuin varis. Hieno puhelinääneni on kadonnut kokonaan. Ehkä huusin eilen liikaa, Söpöliini nimittäin vei minut JYPin peliin. Se oli taas aivan hillitön kokemus! Meillä oli paikat ihan jossain ylärivissä, sieltä näki aivan älyttömän hyvin. Koska käveleminen sujuu nyt jokseenkin vaivalloisesti ja rappuja on ihan turha edes yrittää kiivetä, voit uskoa että ne jääkiekkohallin sikakorkeat rappuset olivat aivan sairaan kivuliaat. Ihan sinne ylös asti.

Pääsin siis osalliseksi lihastutkimusta. Minua on tökitty neuloilla ja testattu. Maksimikestävyyden jälkeen testattiin kehon koostumus ja sitten maksimivoima. Minä olen nyt virallisesti läski, siitä on nyt mustaa valkoisella. Ensimmäinen voimatesti oli hämmentävä. Olin henkisesti valmistautunut antamaan kaikkeni. Kuulin sanan "Nyt!" ja painoin levyä minkä kintuista lähti. Jotain tällaista odotinkin. Sen sijaan minä en odottanut sitä, että testaajat alkavat huutamaan minulle kuin mielen köyhät. Oikeasti säikähdin sitä karjumista. ("Paina! Paina! Paina!" ja muita hyvää tarkoittavia kannustuksia.) Siihenkin kyllä tottuu, uskoisin niin. Hengitystä pitää opetella sitten reenatessa, se oli kaikista vaikeinta koko testissä.

Kaksi seuraavaa yötä tuo jännitystä elämääni, sillä tänään on ihan ensimmäinen yötyövuoro ypösen yksin. Ei pelota silti, olen tosi urhea nykyään. Ja seuraavahan menee jo konkarina.