lauantai 26. marraskuuta 2011

Viimeinen tapaaminen.

En uskonut ystäviäni. Uskoin pelastajasyndroomaani. Annoin taas sen viimeisen mahdollisuuden, niiden ties kuinka monen jälkeen. Onneksi samalla myös lupasin ystävälleni, että enää en siedä huonoa kohtelua. Jos toinen sanoo, että haluaa oikeasti muuttua, lupaa yrittää, niin kyllähän sitä sitten helposti uskoo. Varsinkin jos tietää, että varmasti voi ja osaa auttaa toista ponnisteluissaan. Lupasin antaa mahdollisuuden. Annoin sen. Ei ole minun syytäni, jos toinen ei sitä osaa arvostaa. Mutta koska annoin lupauksen myös ystävälleni ja minä ymmärrän pitää lupaukseni, oli kyllä ihan helppo lopettaa tuo huono suhde. Tunnen nyt pääasiassa sääliä, kaikkia ei voi pelastaa. Itse asiassa - ketään ei voi pelastaa, ellei toinen itse halua pelastua. Ystäväni sanoi sen olevan hyvä, että olin itselleen rehellinen ja rohkea. Hyvä, että edes toinen oli.

Kumpikin meistä haluaa asioita, mutta ilmeisesti vain minä olen valmis tekemään jotain niiden eteen. Onneksi huomasin sen jo nyt. Toivottavasti tulee vielä päivä, kun Untokin ymmärtää, mitä sanoin. Toivon todella, että hän pääsee eteenpäin elämässään, saa rohkeutta poistaa väärät ihmiset ympäriltään ja löytää oman tiensä. Luulin voivani auttaa siinä, mutta aivan selvästi tämä ei ollut vielä oikea aika.

On hyvin selvää, miksi Unto tuli tielleni nyt, juuri tänä vuonna. Kaikella on tarkoitus. Olen suuren kiitoksen velkaa ihanalle poikaystävälleni. Suuntani on taas hieman selvempi. Olen vahvempi ja onnellisempi, löytänyt itsestäni jotain ihan uutta. Minusta se on aina hyvä uutinen.

Tällainen aika upea ja jokseenkin osuva teksti tuli vastaa. Lainailen taas, vaikken tiedä ketä:

Älä tuhlaa aikaasi ihmiseen, joka ei tuhlaa aikaansa sinuun.
Älä tuhlaa rakkauttasi ihmiseen, joka ei tuhlaa rakkauttaan sinuun.
Älä tuhlaa kyyneleitäsi ihmiseen, joka saa sinut itkemään yhä uudelleen ja uudelleen, valuttamatta itse yhtäkään sinun vuoksesi.

Hymyile ihmisille, jotka saavat sinut hymyilemään.
Luota heihin, jotka ovat sen arvoisia.
Tuhlaa aikaasi heille, jotka sitä arvostavat, ja muista, että jokainen ihminen tekee oman onnensa valitsemalla lähelleen ne ihmiset, jotka saavat hänet hehkumaan!

    

2 kommenttia:

  1. "Uppo-Nallen naama oli mietinnästä soikea:
    miksi on toinen tassu vasen
    ja toinen taas on oikea?
    Sitten se ratkaisun keksi
    ja tuli iloiseksi.
    Epäilystä asiasta eipä enää kellään:
    oikealla tassulla tervehditään,
    mutta vasemmalla hyvästellään."

    -Elina Karjalainen-


    E*

    VastaaPoista