Taidetta.

Meidän työpaikalla valitaan uusi työsuojeluvaltuutettu, eli se joka puolustaa meitä tarpeen tullen pahaa pomoa vastaan. Tai siis puolustaisi, jos meillä sellainen olisi. Kuitenkin, minä tein vaaleja varten jo viikonloppuna hienon äänestyslaatikon, mistä sain jopa Facebookin kautta positiivista palautetta. Rakastan askartelua ja siksi tein sen mielelläni. Työkaveri palkkasi minut palkattomasti kampanjapäällikökseen näihin tuleviin vaaleihin. Ja koska minä rakastan askartelua, tein myös hänen kampanjamainosjulisteen mielelläni. Se ei kyllä ole valmis, vaikka puuhastelin sen parissa koko päivän. Eikä siitä todellakaan tule niin hieno, kuin mitä voisi valmistamisjan perusteella olettaa. Mutta keksin siihen muutamia juttuja mistä sitten itse innostuin. 

Kokeilin maalata tuon julisteen taustan yhden lehdestä leikatun kuvan jatkoksi. Joskus ala-asteella meidän piti tehdä niin. Leikata kuvasta palanen, liimata se paperille ja maalata se kaikki muu, mikä paperilta puuttui. Nyt sitä oli aivan sairaan siistiä tehdä ja hetken ajan se näytti onnistuvankin tosi hienosti. Itse mainoksen lopputulos saattaa olla hyvinkin lastentarhamainen, mutta voi taivas minkä inspiraation sain! En edes muista milloin olisin viimeksi oikeasti maalannut peiteväreillä. Se oli aivan älyttömän mukavaa, minulla on oikeanlaista paperia ja oikeanlaiset värit ja muutama kelvollinen sivellinkin löytyi. Voi sitä riemun määrää, kun muistin, että tuollaistakin minä harrastan!

Kukaan ei voi oppia sellaista, jota hän ei ole valmistautunut oppimaan. (Emerson)

Yllätän itseni monesti ajattelemasta juuri niitä vääriä asioita. En minä osaa. Ei tästä mitään tule. Vaikka enhän minä sitä voi vielä siinä vaiheessa tietää, kun en ole yrittänyt. Eilenkin tein niin. Ihan viimeinen testi siellä Kidutuskammiossa - minun piti hypätä sellaisen mittaavan levyn päällä. Tuntui, ettei jalat kanna edes sinne levylle asti, kun pyörän päältä hoipertelin, joten nauroin ja sanoin juuri noin, että tästä nyt ei ainakaan tule mitään. Mutta arvaa mitä? Kyllä siitä tuli. Hyppäsin ihan ilmaan asti, vieläpä kaksi kertaa. Huohottaen ja varmasti huonommalla tuloksella kuin aikaisemmin, mutta silti. Kyllä siitä tuli jotain, nimittäin erittäin kelvollinen ja onnistunut suoritus. Eli se antitsemppaus siinä edelle oli vain täysin turhaa jo valmiiksi vähäisen energian tuhlausta. Ensi kerralla aion hurrata itselleni koko ajan.

Päästäksesi sinne, minne olet matkalla, sinun täytyy jatkaa matkaasi. (N.V. Peale)

Tämä on niin hyvin sanottu, ettei siihen ole lisättävää. Minulla on paljon haaveita ja haluja, mutta aika monet niistä jää silti juuri sellaisiksi - haaveiksi. Jossain vaiheessa tulee tuo eilisenkaltainen 'ei tästä mitään tule' -ajatus ja sitten matka tyssää siihen. Alan heti epäillä suuntaani. Muutan mieltäni. Ne sellaiset vaakamaiset jutut. Mutta nyt minulla on uusi tekniikka. Sovellan tätä 'karsi pois turha' -asennetta myös haaveisiin. (Kämppä ja kaverit on jo kokolailla hanskassa.) Teen siis selkeitä yhden sanan tavoitteita. Mielikuvamatkailen sitten niillä täytesanoilla, mutta ne pääjutut pitää olla selvät. Tähän mennessä selvät pääjutut ovat:

Meri.

Koti.

Kirja.

Eipä se tuon selvemmäksi enää mene. Paitsi jos ajattelee sen ajallisesti, niin tuo menee nyt vähän nurinpäin. Olkoon. Kyllä siitä jo pointin ymmärtää. Minulla on valmiina suunnitelma, minkä voi tiivistää noihin kolmeen sanaa. Ei huonosti ollenkaan.