Verikosto.

Työpäivä oli aivan järkyttävä. Maanantait on aina kiireisiä, mutta sitten kun ohjelmat menee nurin kaksi kertaa, ruuhka on aikas melkoinen. Onneksi asiakkaat olivat ymmärtäväisiä ja me tosi tehokkaita niillä välineillä, joita käytössä oli. Selvittiin kuin sissit. 

Ajattelin perustaa uuden tukiryhmän. "Iloa kyttääjämummojen elämään". Oikeastaan ei tarvitse olla edes kyttääjä, kunhan on mummo. Tai pappa. Tai muuten vain tylsistynyt vanhus. Ihan selvästi jotain on tehtävä. Ainakin minun naapurit tarvitsevat nyt henkistä tukea. Kävi nimittäin ilmi, että olen aiheuttanut kauhua ja pelkotiloja naapureissa! Huoltomies soitti päivällä, siis omaan puhelimeeni. Huoltoyhtiön linja oli käynyt  kuumana koko päivän, sillä naapurini olivat soitelleet huolestuneena. Syy oli yksinkertainen: upean underground-kotini somistettu ikkuna.

Olen vahvasti sitä mieltä, että juhlat ilman asiaankuuluvaa somistusta ei ole juhlat ollenkaan. Repeilin itsekseni, kun kävin tämän kuvan ottamassa, voin vain kuvitella niitä vapisevia ääni siellä luurissa ja naurua pidättelevää huoltomiestä siellä toisessa päässä. Sunnuntaina olin heikolla hapella, enkä jaksanut pestä tuota maalausta. Tänään pesin sen kyllä heti töiden jälkeen. Kunhan saan ikkunan tiivistettyä, niin kirjoitan siihen uuden viestin: 'Rakkautta ja valoa kaikille!' Ei tarvitse naapureiden sitten pelätä minua enää niin paljon. Aion myös kirjoittaa pahoittelukirjeen noihin oikeisiin rappukäytäviin. Ihan kaiken varalta.