Unettomuuden lisäksi jonkinlainen pelottava merkki lähestyvästä börniksestä on ihan selvästi se, että on kamalan paha olo, mutta ei silti pysty itkemään. Ainakin minulle, joka poraa jopa Kauniita ja rohkeita katsoessa. Oli painostava olo pitkään ja sitten yhtäkkiä tajusin, että perhana, minä olen taas ihan uupunut. Ilmeisesti se piti vain ymmärtää ja saada sanottua ääneen. Pelkästään sen kirjoittaminen, että ei jaksa, sai olon vähän helpottumaan.
Onneksi minulla on James. Oli tosi paha olo, joten laitoin Jamesille meilin ja pyysin kirjoittamaan minulle jotain ihanaa. Tarvitsin todellakin jotain ihanaa piristämään. James vastasi heti. Ja sitten minä itkin 15 minuuttia. James ei tiennyt mistä on kyse, mutta kirjoitti niin ihanasti takaisin, että hajosin siihen paikkaan ihan kokonaan. Ja sitten nukuin kuin tukki. Helpotti. Tämä tapahtui siis toissapäivänä.
Eilen oli toisenlainen päivä. Olin nukkunut paremmin, joten jaksoin töissä ihan eri tavalla. Kaiken kukkuraksi minä sain uuden pojan kuunteluun. On siis päästy siihen, että minä opetan uutta työntekijää. Huolestuttavaa. Mutta yllätyksekseni se oli aivan sairaan mukavaa! Päivä oli aivan mahdoton, sillä tuo poika vetää magneetin voimalla kaikki omituisimmat poikkeukset puoleensa. Kaiken lisäksi ohjelmat kaatuivat ja oltiin poikkeustilassa. Sissin lailla poika selvisi kaikista omituisista puheluista. Ja minäkin opin vaikka mitä uutta. Mutta niinhän se oikeasti on, että asian on oppinut vasta sitten, kun sen voi opettaa toiselle. Olin tosi ylpeä meistä molemmista.
Sitten käytiin Söpiksen kanssa syömässä ja näin pikaisesti Sania. Mukavaa molemmat. Oven takana odottanut lumilapio oli myös mukavaa, mutta sitten kotona sain puhelun tulevalta elämäni mieheltä. Käytiin illalla vielä esitreffeillä, eli kahvilla ja ajelulla, ja samalla pyörähdettiin morjestamassa Söpöliiniä (ja sen äitiä) pojan uudella asunnolla. Siellä on isosti remontti menossa.
Pyysin jo syksyllä Universumiboxilta kunnollista poikaystävää. Tilasin sellaisen myös Urhevasta. Määritin toiveeni täällä blogissa näin:
Se maailman ihanin poikaystävä ei missään nimessä polta, hän on minua nuorempi ja pidempi (eikä saa olla mikään naru), rehellinen ja kiltti (ja vähän tuhmakin), fiksu ja aito. Jenkkifutisharrastuksesta saa lisäpisteitä. Ja hörökorvista. Ai niin joo, tyypin pitää olla myös vapaa!
Kävin esitreffeillä pojan kanssa, joka on minua nuorempi, paljon suurempi, rehellinen ja kiltti (tuhmuusaste vielä epäselvää), ilmeisesti ihan fiksu ja ehdottoman aito. Sinkku. Pojulla on hörökorvat. Harrastaa jenkkifutista. Ja lupasi lopettaa tupakanpolton.
Morjens! Peli on niiiin menetetty minun osalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti