Pohdintoja.

Palaan vielä siihen lukemaani kirjaan 'Ajattele myönteisesti'. Muutamat jutut siinä yhä mietityttävät. Kuten börnis ja sen sellainen. Tuo aihe on nykyään jotenkin aina läsnä. Jos ei itselläni, niin sitten läheisillä. Tai ainakin tuttavilla.

Kirjassa sanotaan, että iso stressi ei ole paha asia, se saa ihmisen toimimaan. Mutta kun stressi on riittävän lievää, se kärventää elimistöä vain niin vähän, ettei vaikutuksia edes huomaa. Silloin ei tule tarvetta muttaa mitään. Ja silloin stressi saa vain jatkua, joten ongelmat huomaa vasta sitten, kun on liian myöhäistä, ja ei kertakaikkiaan enää jaksa tehdä mitään asialle. Jotenkin tuttua.
Toimin itse ehdottomasti parhaiten pienen paineen alla. Minusta löytyy supervoimia silloin, kun tulee yllättävä tilanne ja on pakko painaa täysillä. Jaksa eläimen raivolla vaikka viikon, sellaisessa adrenaliinihuumassa. Tietysti sitten tipahdan, kun hommat on tehty, mutta se on kai ihan normaalia. Ei mitenkään erityisen suositeltavaa pitkäällä tähtäimellä, mutta tuollainen kyky pelastaa kyllä monesta pulasta.
Tämä nykyinen työni on täsmälleen tuolla huonolla tavalla kuluttavaa. Periaatteessa kaikki on ihan hyvin, mutta vähän stressaa ihan koko ajan. Muutama päivä putkeen ja huomaa olevansa aivan lopussa. Sitten vapaa meenee vain toipuessa ja kaikki se, mitä suunnitteli tekevänsä vapaapäivänä, jää tietysti tekemättä. Nimimerkillä 'Matot rullalla eteisessä odottamassa pesua jo yli kaksi kuukautta'.

Tunnollinen ja vastuuntuntoinen ihminen on sellainen, joka haluaa auttaa toista kantamaan taakkansa. Yleensä se ei onnistu ja seurauksena on riittämättömyyden tunteita ja syyllisyyttä siitä, ettei ole niin hyvä kuin haluaisi.

Minä olen ehdottomasti tunnollinen ihminen. Ja niissä tunnollisuudentuskissani usein pyörin. Nyt kävi niin, että ystäväni elämä kääntyi nurinpäin ja siitä hyvästä minäkin menin vähän tolaltani. Tuli kauhean ahdistava olo, kun en voinutkaan auttaa millään tavalla, vaikka kuinka halusin. Raahasin tuota pahaa oloa mukanani, vaikka asia ei mitenkään minuun liittynyt. Se vaikutti omaan ajatteluun jopa niin paljon, että olin melkein valmis luopumaan treffeistä ihanan jenkkifutiksenpelaajan kanssa. En ole kuitenkaan vielä luovuttanut ihan kokonaan, mutta silti. Oma ajatuksenjuoksu hämmentää joskus jopa minua.

Kirjassa oli myös jännä rottatesti. Miten lokeroon juustoa etsimään laitettu rotta oppii reitin, mutta jos juuston paikka vaihtuu, se osaa tilanteen muuttuessa heti etsiä uuden ratkaisun. Vastaavassa tilanteessa ihminen jää vain paikalleen miettimään mikä meni vikaan.

On parempi kysyä mitä kuin miksi. Uudessa tilanteessa eläin alkaa heti etsiä vaihtoehtoja, ihminen alkaa keksiä selityksiä sille miksi vanha ratkaisu ei enää toimi.

Niinhän ne sanoo, että ydintuhostakin selviää vain rotat. En tiedä johtuuko se tuosta niiden tilannetajusta. En kyllä tiedä ketä 'ne' ovat, tai onko väite edes totta. Sivuseikka.
Haluan lopettaa tämän avautumiseni tähän inspiroivaan lainaukseen:

Vain se, joka käsittelee ajatuksiaan kevyesti, on niiden herra. 
Ja vain ajatustensa herra ei ole niiden orja.
- Lin Yutang -