Iltavuorot ovat kivoja, koska halutessani voin käydä baarissa edellisenä iltana, ja silti olen ihan kykeneväinen töihin iltapäivällä. (Olettaen, ettei vedä ihan hirveää koomaa. Mitä en kyllä koskaan tee.) Silloin ehtii kirjoittaa koko aamun. Iltavuoroihin on myös kiva mennä, koska matkalla on jo hämärää. Talvi ja aurinko eivät oikein toimi, jos on minä. Puhelutkin ovat ihan erilaisia iltavuorossa. Ja siellä on telkkari, niin voin katsoa suosikkisaippuaani.
Kävin viime perjantaina pyörähtämässä Popparissa. Työkaveri houkutteli mukaan jollekin keikalle. Popparissa on yleensä ihan hyviä keikkoja, ainakin minä olen käynyt vain hyvillä keikoilla, tai sitten siellä on tapahtunut muuta mukavaa ja erikoista, joten päätin lähteä mukaan. Kysyin vielä jonossa, että mikäs bändi täällä nyt olikaan ja sain vieressäni jonottavilta tyypeiltä hieman kyseenalaisia katseita. Bändi (tai oikeastaan tuo laulaja) oli Yona. Pidin kyllä kovasti. Tässä esimakua, jos joku on vielä yhtä tietämättön kuin minä olin.
Minua vähän hymyilytti se paikalla ollut katsojakunta. Pipoja kauluspaitojen kanssa. Tukkasipuleita miestakaraivoilla ja villatakkeja. Villasukkia. Väriyhdistelmiä, jotka eivät mitenkään sopineet yhteen. Puuhelmiä ja kasarityyppisiä silmälaseja. Onneksi minulla oli villamekko, niin edes jollain lailla upposin siihen joukkoon. Koko sali haisi hipille. Mutta tuo pukeutumistyyli - silloin kun se on aitoa, se on niin hienon näköistä! Itse en tuollaiseen pysty. Kokeilin kerran, mutta tuli vain se "halpa kopio" -fiilis. Minuun on sisäänrakennettu sellainen ominaisuus, että asun pitää edes jollain lailla sopia yhteen, minun päällä hippivaatteidenkin pitää edes sävyllisesti kohdata. Joten olen ehkä vähän kateellinen niille ihmisille, jotka saavat tuon tyylin näyttämään hyvältä.
Tapasin tuolla keikalla myös pikaisesti entisen koulukaverini Villen (joka on yksi niistä aidoista tyypeistä, jotka saavat tuon tyylin näyttämään hyvältä) ja keikan jälkeen istuin vielä hetket Joonan kanssa Mällissä. Sitten tilasin Suosikkikuskin ja sain kyydin kotiin. Hyvä niin, pakkanen ja korkokengät eivät sovi yhteen.
Olen maininnut monta suosikkiani tänään. Ja tämä on minusta se, mitä positiivisuus tarkoittaa. Ainakin tämä on iso osa sitä. Ihmisillä on eri makuja, mutta ihan varmasti jokaisella on asioita, joista pitää enemmän. Omat suosikit. Ja sitten on niitä asioita, joista ei niinkään innostu, kuten minulla puput. Suosikit antavat oikeastaan aika hyvän kuvan siitä, mistä pitää, eli minkälainen ihminen on. Eikä tarvitse mollata, haukkua, väheksyä, tai muulla tavoin arvostella niiden vastakohtia, ja silti asia tulee ihan selväksi. On paljon parempi keskittyä asioiden positiivisiin puoliin. Silloin antaa itsestäkin paljon paremman kuvan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti