Elokulo.

Kun siirrytään elokuun puolelle, sitä alkaa automaattisesti fiilistelemään syksyiseen suuntaan. Tulee sellainen tunne, että nyt pitää jo rauhoittua, ja alkaa kerätä voimia talvea varten. Minuun iskee elokulo. Alan miettiä mitä kaikkea kesällä tuli tehtyä, ja kenen kanssa. Mitä olen oppinut ja kokenut. Minä rakastan syksyä, joten fiilis ei ole ollenkaan synkkä. Ainoastaan sellainen elokuinen.

Olen ollut melkein koko tämän kesän sairaslomalla. Paha allergiani tekee työpaikalla hengittämisestä haastavaa, joten se skarppina työn tekeminen on hirvittävän vaikeaa. Puhumattakaan siitä, että lisää tälle allergiaa aiheuttavalle aineelle altistuminen on hengenvaarallista. Mutta koska olen sairas vain työpaikallani, käytännössä tämä aika on ollut kuin kesälomaa, ja siksi mennyt vähän humputellessa. Se yksi torjantai ehkä vähän enemmän kuin olisi ollut tarvetta, mutta sitten toisaalta, sitä seurannut morkkis oli kyllä paras ikinä. Se synnytti niin suuria pohdintoja elämästä ja tulevasta, että ei mennyt yhtään hukkaan se ilta. Ei näissä muissakaan illoissa ole ollut mitään vikaa, vaikka morkkista ei tullutkaan. Olen tutustunut aivan mahtaviin ihmisiin, saanut loistavia ideoita ja uusia ajatuksia. Elämässä on tapahtunut paljon muutoksia. 

Yksi muutos tuli sohvaan, nimittäin vaihdoin taas maisemaa, ainakin vähäksi aikaa. Majailen nyt äidin nurkissa, mutta en tiedä vielä kuinka pitkään. Sen verran railakasta on tämä meno ollut, että varmaankin ihan hyvää vaihtelua. Kävin myös kokeilemassa työn iloa, ja sitä kesti tasan yksi päivä, kaksi tuntia. Sitten alkoi hengitystiet tukkiutua ja tuttu paine tuntua päässä. Niinpä passaan vielä muutaman päivän. Tai viikon. Hip hei hurraa, sillä flegmaattisella monotonisella äänellä. Ehdin kuitenkin saada sunnuntain aikana yhden humalaisen “Rakastelisitko kanssani tänään? Entä huomenna? Entä ylihuomenna?” -tarjouksen, joten ei mennyt hukkaan sekään päivä. Huono sisäilma saa äänestäni ihan selvästi sillä tavalla pornahtavan, että keski-ikäiset juopuneet miehet kiinnostuvat välittömästi.

Nyt siis istua pojotan pääasiassa ilman nettiä, ja sen mukanaan tuomaa sosiaalista elämää. Tämä kannattaa ottaa huomioon, jos haluaa laittaa viestejä minulle netin kautta. En ole välttämättä heti vastailemassa. Meluisa kahvila tarjoaa tämän online elämyksen hetkellisesti, mutta käytännössä olen netitön. Tästä hyvästä taitaa kyllä iskeä myös vähän alakulo.

(HELP!!)