Omaisuudesta.

Se on jännä miten asiat etenevät. Tapahtumat seuraavat toisiaan. Kun teet näin, siitä seuraa tämä. Jos teet noin, siitä seuraa tuo. Kaikella on aina merkitystä, huomasi sen tai ei. Tämä on yksi osa sitä minun perhosfilosofiaani (#3: perhosvaikutus). Pienikin asia voi tehdä suuria muutoksia jossain kauempana tai myöhemmin. On hyvä muistaa tämä silloin kun tuntuu, että millään tekemisellä ei ole mitään merkitystä, tai että ei saa mitään todellista aikaan. Kaikella ON merkitystä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Tiedät sen esimerkiksi siitä, että aika moni ulkopuoliselta tuntuva asia vaikuttaa tavalla tai toisella myös sinuun. Mikä siis saa kuvittelemaan, että sinun tekemiset eivät vaikuta muualle? Sellainen saa kyllä aika nöyräksi.

Minulle on annettu mahdollisuus muuttaa elämääni. Typerä vesivahinko pakotti käymään läpi koko omaisuuden, josta enintään 10 % on sellaista, jota oikeasti tarvitsen. Kodittoman kesän viettäminen viimeistään todisti sen. Ihminen tarvitsee hirmu vähän asioita. Jos sinut nyt pudotettaisiin autiolle saarelle, ja saisit vain kymmenen asiaa mukaan, niin mitä ottaisit? Minä ottaisin nämä asiat:

Läppäri ja kuulokkeet
Perhoskirja
Vihreä aamumuki
Topi (koira)
Muutamia kirjoja, kuten Havahtuminen
Lankaa ja virkkuukoukkuja
Paperia ja kyniä
Riippumatto
Emma 

Emma ei ole asia, mutta erityisen tarpeellinen hahmo minun hengissä säilymiseni kannalta. Ja tietysti oletuksena on, että tällä autiolla saarella on sähköt ja internet ja kaikki sellaiset mukavuudet, kuten saippua ja seisova pöytä, josta saa syödä aina kun nälättää. Nyt listataan vain ne henkilökohtaisesti tärkeimmät jutut. Minun lisalla on vain yhdeksän asiaa, kun en millään keksinyt enempää. Muutamia vaatteita voisin myös ottaa, että saadaan kymppi täyteen. Tai Tarot kortit. Tai peilin. Se on muuten tosi tarpeellinen. Ei niinkään pinnallisuuden, vaan henkisen kasvun harjoituksen vuoksi. Ja nyt kun mietin tarkemmin tuota kysymyksen asettelua, niin yksi tärkeä juttu voisi kyllä olla myös laskuvarjo.

Nappisilmä totesi kerran, että "Sinä se et ainakaan ole materialisti." Se on hirmu totta, vaikka olen aina ollut luonteeltani hamsteri. Aikaisemmin asunto oli melkein katosta lattiaan asti täynnä, jos vaikka mitä. Ja silti tavaraa riitti varastoon. Sitten kävi ilmi, että omituinen, lähes vuoden kestänyt sairastaminen johtui homeesta. Jouduin luopumaan lähes kaikesta. Sinne meni melkein koko omaisuus poistoon. Se oli aika kova juttu. Mutta siitäkin seurasi pelkästään hyvää. Enää en kiinny esineisiin samalla tavalla. Ne ovat vain tavaroita, jotka ehkä muistuttavat jostain ihmisestä tai ajasta, tai ovat vain jotain mitä käytän päivän askareissa.

Luin joskus jonkun tarinan miehestä, joka matkusti ja meni tapaamaan jotain viisasta vanhusta tai gurua. En muista kovin tarkkaan yksityiskohtia, mutta se ei ole nyt oleellista. Joka tapauksessa, tämä mies sai kutsun vanhuksen kotiin. Asunnossa ei kuitenkaan ollut juuri mitään. Pöytä ja yksi tuoli ja sänky. Matkamies kysyi ihmeissään:

- Missä sinun kaikki tavarasi ovat?
- Missä sinun kaikki tavarasi ovat? kysyi puolestaan vanhus.
- Mutta minähän olen täällä vain käymässä, sanoi mies.
- Niin minäkin, vastasi vanhus. 

Minua ilahduttaa tuo tarina aina. Vanhus tiesi totuuden, ja ymmärsi.