Tämä koko kesä on ollut lähes yhtä juhlaa, mutta sillä järkevällä tavalla. Ja koko kesän ajan se päässäni kaikunut järjen ääni on ollut Emman. Nyt tuo tukeva ystäväni jättää minut. Tiistai tulee olemaan surullinen päivä. Ainoa lohtuni on tämä video. Tuonne se menee, maahan jossa hevostelu ja häiriintynyt tanssi ollaan osattu yhdistää lähes muodikkaaksi liikehdinnäksi. Tämä on kyllä vähän arka aihe. Siis Emman lähtö, ei tanssimuoti.
Törmäsin viikonloppuna vahingossa Jenkkifutiksenpelaajaan. Siihen poikaan, johon olin hyvin tykästynyt edellisvuonna. Pelottavalla tavalla muistui heti mieleen mikä siinä tyypissä on parasta. Se tunne tyypin lähellä on vain niin järkyttävän voimakas. Menin aivan sekaisin. Sain samalla selityksen sille, miksi minut torpattiin joulukuussa niin tylysti. Selitys oli hyvä, mutta sen kuuleminen olisi kyllä pitänyt tapahtua tammikuussa. Siitä huolimatta, hetken ajan olin jo valmis jättämään Toyboyn baariin ja karkaamaan Jenkkifutiksenpelaajan mukaan. Onneksi järki tai kohtalo puuttui peliin. Ja muistutti samalla mikä tuossa pojassa oli pahinta. Tuli vähän liikaa tunteita yhdellä kertaa, en ehkä ollut vielä ihan valmis tähän tapaamiseen.
Ajattelin juhlia ensi perjantaina. Tuntuu, että nyt on monta syytä juhlaan. Se on siis 24.8. ja paikka on tietenkin oma Irlantini O'Malley's. Tämä on kutsu. Tule sinne viettämään ihanaa iltaa. Minä ainakin menen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti