sunnuntai 19. elokuuta 2012

Juhlimisia.

Minulla on aivan ihana Toyboy. Juuri se sellainen nuori kesäkolli, jonka kanssa pitää hauskaa, jos siltä tuntuu. Helppoa ja vaivatonta. Sinkuilla pitäisi aina olla sellainen kesällä. Kesästä kuuluu nauttia, ja yksi hyvä tapa nauttia on iso mies jalkojen välissä. Olen tiennyt tämän pojan jo vuosia, mutta opin tuntemaan hänet vasta sen turmion torjantain jälkeen. Siitä vitsistä se kai lähti, morkkismontun kautta. Vaan eipä haittaa yhtään. Harvoin tapaa sellaisen ihmisen, joka on niin samanlainen kuin minä. Siis kaikessa sellaisessa mistä pitää, ja mitä haluaa tehdä. Ja jolle voi olla niin rehellinen kuin minä olen, ilman että se aiheuttaa ongelmia. Toyboy on niin aito ja helppo, siinä positiivisessa merkityksessä, mutta samalla tarpeeksi haastava älyllisesti. Varmasti maailman paras reissukaveri.

Tämä koko kesä on ollut lähes yhtä juhlaa, mutta sillä järkevällä tavalla. Ja koko kesän ajan se päässäni kaikunut järjen ääni on ollut Emman. Nyt tuo tukeva ystäväni jättää minut. Tiistai tulee olemaan surullinen päivä. Ainoa lohtuni on tämä video. Tuonne se menee, maahan jossa hevostelu ja häiriintynyt tanssi ollaan osattu yhdistää lähes muodikkaaksi liikehdinnäksi. Tämä on kyllä vähän arka aihe. Siis Emman lähtö, ei tanssimuoti.

Törmäsin viikonloppuna vahingossa Jenkkifutiksenpelaajaan. Siihen poikaan, johon olin hyvin tykästynyt edellisvuonna. Pelottavalla tavalla muistui heti mieleen mikä siinä tyypissä on parasta. Se tunne tyypin lähellä on vain niin järkyttävän voimakas. Menin aivan sekaisin. Sain samalla selityksen sille, miksi minut torpattiin joulukuussa niin tylysti. Selitys oli hyvä, mutta sen kuuleminen olisi kyllä pitänyt tapahtua tammikuussa. Siitä huolimatta, hetken ajan olin jo valmis jättämään Toyboyn baariin ja karkaamaan Jenkkifutiksenpelaajan mukaan. Onneksi järki tai kohtalo puuttui peliin. Ja muistutti samalla mikä tuossa pojassa oli pahinta. Tuli vähän liikaa tunteita yhdellä kertaa, en ehkä ollut vielä ihan valmis tähän tapaamiseen.

Ajattelin juhlia ensi perjantaina. Tuntuu, että nyt on monta syytä juhlaan. Se on siis 24.8. ja paikka on tietenkin oma Irlantini O'Malley's. Tämä on kutsu. Tule sinne viettämään ihanaa iltaa. Minä ainakin menen.
    

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti