Muutto.

Olen päättänyt seuraavan i-maani. Taas. Se ei ole Intia, vaikka kovasti sinne jo uhosin matkustavani. Se ei ole Israel, vaikka sinnekin olin jo keväällä menossa sen huonon poikaystävän kanssa. Se ei ole Indonesia, vaikka sekin oli suunnitelmissa alkuvuodesta. Ihmisellä on oikeus muuttaa mieltään. Minä käytin tuota oikeuttani ja muutin mieltäni. Ja nyt muutan Irlantiin. Huomenna.

Tiistaina ostin lentolipun ja sain samalla hommattua yöpaikan ensimmäiseksi yöksi. Olen aivan raivoisasti käynyt tavaroitani läpi, ja etsinyt koteja laatikoille ja muutamille huonekaluille. Tein sellaisen aikajanan nurinpäin, joka alkaa siitä hetkestä, kun herään ensimmäiseen irlantilaiseen aamuun. Tuolle viivalle on listattu aikajärjestyksessä kaikki tapahtuvat asiat käännetyssä järjestyksessä. Yöpaikka, matka kentältä yöpaikkaan, lento, matka lentokentälle, jne. Se antaa jännästi selkeyttä kaikkiin niihin asioihin, jotka pitää vielä tehdä. Uskon selkeyden johtuvan janan nurinpäisyydestä.

Toyboy on ollut suuri apu tässä kaikessa muutoksessa. Urhoollisesti kantanut laatikoita ja sohvia, ja näyttänyt hyvältä kaikkine lihaksineen siinä samalla. Moista työntekoa on aina ilo katsella. Jotenkin kaikki tuntuu nyt vain menevät niin kuin pitääkin. Joten en osaa olla huolissani tulevasta. Otin sellaisen go with the flow asenteen.
 
Eilen vietin viimeistä iltaa ihanien ihmisten seurassa. Mälliin tosiaan ilmaantui hirmu monta kaveria halaamaan ja toivottamaan hyvää reissua. Tunsin itseni tosi tärkeäksi. Ja varmasti olenkin. Kuten hekin minulle. Monta tärkeää joukosta puuttui, mutta

Otetaan tähän loppuun sellainen fiilistely vuosien takaa. Sopii taas hetkeen kuin nyrkki silmään. Eiku... Jotenkin silleen enempi rakkaasti. Paina tästä ja nauti.