Aika.

Läppärini akku otti ja teki itsestään käyttökelvottoman Malesiassa, joten nyt tämä kone toimii vain ollessaan piuhan avulla seinässä. Käyttäminen onnistuu näinkin, paitsi silloin kun kompastun johtoon ja se irtoaa. Silloin samalla tahattomasti buuttaan koneen. Myös kellonaika on aina väärin, koska jos virta katkeaa, kello ei toimi. Joten kirjoitan tätä klo 22.08, näin kahdeksalta aamulla.

Myös ikuajat matkassani ollut puhelin alkaa viimein vedellä viimeisiään. Se buuttailee itsensä usein puhelun loputtua, mutta osaa kyllä avautua myös ihan ilman pin-koodia. Kellonajan se kuitenkin hukkaa usein, kuten tänän aamuna.

Voisin mennä katsomaan aikaa keittiöstä, mutta seinäkellomme on sellainen "suuntaa antava" niin kuin kämppis sen hienosti oli muotoillut. Se kertoo siis ympäripyöreästi oman aikansa. Seinälle oli ilmestynyt ihan lappu sitä varten, kun monta kertaa juuri tuosta kellosta tarkkailtiin paljonko aikaa on jäljellä milloin mihinkin menoon.

Myös Huone 13 piti seinällään upean kellon, jonka heiluri raksutti, ja joka löi puolen tunnin välein, mutta antoi meille omanlaisen aikavyöhykkeen. Muusa kävi sitä aina tasaisin väliajoin vetämässä, muuten kello hyytyi. Sanoin asiakkaille aina, että meillä on täällä Huoneella ihan oma ajantaju.

Minusta on oikeastaan todella mukavaa, että olen näin ajaton. Herään aurinkoon tai siihen, ettei enää nukuta. Menen nukkumaan silloin, kun on pimeää tai kun väsyttää. Ruoka-ajasta ilmoittaa maha, tosin ei aina. Kellon tuijottaminen vie jotenkin luovuutta. Ainakin minulta. Jos pitää mennä jonnekin tiettyyn aikaan, niin en saa sitä ennen mitään tehtyä. Meno vie jotenkin koko päivän, vaikka kestäisi vain hetken. Minun pitää muuttaa jotain päässäni, koska tämä tällainen ei ole hyvä asia.

Minulla on muuten nyt uusi kalenteri. Sellainen samanlainen, josta jouduin keväällä itkun kanssa luopumaan. (Tietenkin tämä on nyt seuraavalle vuodelle.) Se on edelleen ihan minun näköinen. Juuri oikeanlainen. Muistan, että olin vähintäänkin yhtä onnellinen vuosi sitten, kun löysin sen edellisen kalenterin. Ja nyt sitten taas. Pienet asiat ovat parhaita.