Voihan ralli.

Hirveän säätämisen jälkeen pääsin kiinni ihanaan skottimekaanikkooni. Poika näytti juuri niin upealta kuin muistin. Jälleen kerran totesin, että olen valinnut mekaanikkoni hyvin. Menin vastaan hotellille, sitten käytiin pikaisesti baarissa morjestamassa Aatua, Emmaa ja Söpöliiniä, mutta lähdettiin pian takaisin ja vain nyhjättiin hotellin takapihalla. Vaikka nähdään niin älyttömän harvoin, niin aina on samat kemiat ja fiilis kuin ensimmäisenä iltana. Siitä on ilmeisesti seitsemän vuotta.  J ä r j e t ö n t ä.  Ei millään malttanut lähteä nukkumaan, vaikka toiselle oli aikainen herätys. Kyllä sitä autoa voi korjailla vaikka kolmen tunnin yöunilla. Katsotaan onko tänä iltana enemmän aikaa. Vaikka kisat loppuu, niin poikien pitää myös purkaa se Paviljongin setti ja sehän voi kestää. Pidetään peukkuja.

Tajusin tuossa yksi päivä, että en ole päässyt pussailemaan kunnolla yli vuoteen. Siis tarkoitan sellaista oikeaa mihinkään johtamatonta kielisuutelemista tosi tarkoituksella. Sellainen on maailman parasta. Miten voi edes olla mahdollista, että siitä on niin kauan? Järkyttävää. Ihminen tarvitsee läheisyyttä. Ja sellaista ällöttävää kielisuutelua. Onneksi tuo ikävä putki saatiin eilen katkaistua.

Tänään olen koittanut toipua ja sitten vähän siivota. Olen löytänyt ihmeellisiä asioita täältä. Tuntuu jotenkin hämmentävältä, että on edes mahdollista unohtaa kahdessa kuukaudessa mitä omistaa. Ja sitten kun käy kotona vain kääntymässä, tavaroihin ei kiinnitä huomiota. Mutta jonkinlainen tolkku tähän on saatava, vaikka kuinka asuisin pahvilaatikoiden ja säkkien seassa. Joten olen taas vähän raivaillut.

Tänään voisin luopua vaikkapa tällaisesta. Italiaa voi opiskella myös kuuntelemalla. Kovasti kehuttu äänisanakirja, nyt 4 €. Uudenveroinen.