Hyviä ennusteita.

Hengissä olen, vaikka yskin keuhkonrepaleita koko yön. Jäi sinne onneksi vissiin vielä jotain millä hönkiä. Mietin jo hetkellisesti, että pitäisikö käydä lääkärissä, mutta kotidiagnoosin perusteella minulla on XX-virus, joka kestää noin kolme viikkoa. (XX edustaa niitä kahta kirjainta, joita ei muistettu. Mutta sellainen virus on olemassa juuri näillä oireilla.) En halua mennä terveyskeskukseen kuulemaan, että lepää ja juo paljon. Teen sitä jo nyt.

Olo on tosi tukala, mutta helpottaa, kun keskittyy lukemaan jotain mikä vie ajatukset pois todellisuudesta. Kuten nyt vaikka se Hoitovirhe. (Saattoiko tämä kirja edesauttaa lääkäriinmenohaluttomuuttani? Hmm. Me emme tiedä.) Sain kirjan luettua loppuun yöllä ja täytyy myöntää, että kyllä se jonkin verran parani sitten takakantta kohti. Hetken jo ajattelin, että onhan tämä ihan hyvä sitten kuitenkin, mutta se viimeinen luku pilasi tuon illuusion täysin. Poistokassiin meni.

Astrokalenteri veti tänään ihan pohjat. Lupailee niin huikeaa settiä, että en malta odottaa ensi viikkoon, kun olen taas terve ja entisessä vedossa.

Nyt on ihanteellinen aika tehdä unelmistasi totta. Intuitiosi pelaa aivan käsittämättömällä draivilla ja lähes taianomaisesti olet pistämässä lusikkaasi aina oikeaan soppaan. Muut tulevat leimaamaan sinut vähintään suljetun osaston arvoiseksi hulluine ideoinesi, mutta älä anna sen häiritä.

Ja tämähän ei varsinaisesti poikkea tästä entisestä millään lailla. (Tänä aamuna oli neljä Olet urpo. -täppää odottamassa eilisessä jutussa. Repesin, vaikka kukaan ei tunnustanut mitään.) Mutta tämä jatkuu vielä:

Voit saada tämän vuoden kuluessa aikaan aivan ratkaisevia muutoksia elämässäsi ja löytää itsestäsi kokonaan uusia kykyjä. 

Voi vitsi, mitähän kaikkea minä osaan tietämättäni? Sen täytyy olla jotain todella merkittävää, mutta syvällä piilevää. Ehkä minussa asuu sisäinen viulisti. Se vekotin on kuulemma todella vaikea soittaa. En tiedä varmaksi, kun en ole koskaan kokeillut. Minua ei ole ikinä päästetty sellaisen lähelle. Ehkä tuo taito ei kuitenkaan ratkaisevasti muuttaisi elämää, ellei blondaa tukkaa, osta tissejä ja kyyki minihameessa. Luulen, että tämä liittyy jollain tavalla tähän alkavaan yrittäjyyteen. Ehkä minä osaan salaa sen.

Tietoisena ajan laadusta voit hetkeksi katkaista itsekontrollisi ja muiden reaktioiden seuraamisen sijasta keskittyä mahdollisimman tarkasti omiin tuntemuksiisi. Et ehkä enää tämän elämäsi aikana kohtaa yhtä otollista tilaisuutta osua kultasuoneen. Vaistosi kertoo sinulle mitä ja miten mitkäkin asiat kannattaa hoitaa, jotta kulkisit elämäsi ja valmiuksiesi kannalta oikeaa reittiä ja saisit osaksesi kaiken sen kunnian ja loistokkuuden joka sinulle kuuluu.

Kuten sanottu, ihan parasta on taas tulossa. Mutta nyt palaan kirjojen pariin. En tykkää tästä olemisesta nyt yhtään. Toivotaan, että huomenna olisi jo parempi. On oltava, muuten en ala.