Päätöksiä.

Tein eilen päätöksen. Se jotenkin omituisen paljon helpotti olemista. Ja samalla alkoi päättämisen vyöry. Olen ressanut tosi paljon tässä lähiaikoina ja luulin sen johtuvan työstä, mutta suuri osa olikin kotia. Jota ei ole.

Asun määräaikaisesti toisen huonekaluja käyttäen. Tajusin, että tuntuu kuin olisin vieraana. Niin kuin tein koko edellisen vuoden. Olin siihen moodiin jo niin tottunut, että se kävi ihan luonnostaan, mutta eihän sen niin pitäisi mennä. Minä asun täällä. Kyllä minun pitää saada olla kuin kotonani. Tätähän ei siis kukaan ole kieltänyt, mutta jotenkin se oman puuttuminen on vaikuttanut olemiseen. Huone on täynnä laatikoita ja säkkejä ja ahdistavaa epäjärjestystä. Mutta nyt... Päätin jäädä tähän asuntoon, ainakin vuoden loppuun saakka. Helpompaa ja vähemmän väsyttävää. Saan kuukauden päästä mahdollisesti ison sängyn, kirjahyllyn sekä lipaston (jotka kyllä kaikki tulevat hoitoon), oman pöydän ja voin järjestellä nämä tuhannet pikkuroinat edes jonkinlaiseen omaan tyyliin. Voisihan ne nytkin olla enemmän järjestyksessä, mutta työstä johtuen en ole ehtinyt miettiä tätä juuri lainkaan. Ja ne uudetkin lainatut asiat ovat edes minun näköisiä. En tajunnut, että tämä epämääräisyys ahdistaa näin paljon. (Enkö tosiaan vieläkään tunne minua?)

Tämän lisäksi olen tehnyt ihmissuhdepäätöksiä. Pääni sisäinen ääni on ohjannut toimimaan ja antamaan huonojen juttujen jäädä taakse. Nyt on selvästi sellainen ihmeellinen puhdistusvaihe menossa. (Se pääni sisäinen ääni kuuluu muuten nykyään Emmalle.) Lainaan tähän nyt pätkän reikimasterini blogista:

On loistavan ihanaa omata ystävä, jolla on taito kysyä hankalia kysymyksiä. Emme me nimittäin vastauksia tarvitse eteenpäin pääsyä varten, vaan sellaisia kysymyksiä, joiden avulla oivallamme itse. Vaikkei aina ole niin kivaa, on silti hyödyllistä.

Tämä on hyvin sanottu ja kuvaa hienosti Emmaa. Ihanaa, että minullakin on tuollainen! Ja nyt ollaan tosiaan menty jo siihen pisteeseen, että kuulen Emman äänen ihan vaikka tukeva ystäväni ei ole edes paikalla. Tuo ääni kuitenkin aina tietää mitä pitää tehdä. Tänään esimerkiksi pitää ensin mennä tekemään jo tilattuja tuotteita työmaalle ja sitten illalla reippaasti seuraamaan rallihumua ja yrittämään josko se skotti ehtisi tarjota lupaamansa oluen. Ja tietenkin nauttia, stressittömästi.

On se viisas ääni.

Tässä vielä tämän päivän poistotuote: Kaksi drinkkilasia. (Ne eiliset kahvikupit meni heti.) Nämä lasit on niin vanhat, että voisi melkein kutsua retroksi, mutta ei ihan. Ovat äärettömän hyviä syömäpuikkojen säilyttämiseen. Sellaisena ne ovat olleet, koska en juo drikkejä. Paitsi aion kyllä juoda uudestaan sitä jota maistoin Saakoskella, mutta se vaatii aivan toisenlaisen lasin. Halvalla lähtee eniten tarjoavalle.

P.S. Muistatko kun kävin maaseutumatkailemassa Saakoskella? Jos et niin lunttaa TÄSTÄ. Kerroin, että mentiin rallireittiä. TÄSSÄ siitä näyte, oli melkein sama meininki. Puolivälin jälkeen tulee silta kosken yli ja sitten on vasemmalla keltainen talo. Siellä minä majailin ja nautin elämästä. Sen jälkeen auto kurvaa oikealle, ihan noiden heinäseipäiden ohi.