Kaappi.

Löysin koneeltani kuvan. En muista nähneeni sitä koskaan aikaisemmin. Aivan selvästi olen sen kuitenkin nähnyt jossain ja sanomasta johtuen jemmannut sen koneelleni. Arvatenkin odottamaan tätä päivää. Ja kun se tänään osui silmiini, se niin sanotusti osu ja uppos. (Tuo oli yksi suosikkipeleistäni kakarana. Sellaisia ei ole montaa.)

Täällä on ollut mieletön elämän puhdistus käynnissä. Se Abrahamin kuuntelu varmasti vaikutti tähän jollain lailla, mutta luulen sen johtuvan enemmänkin siitä, että minä tarvitsen muutosta. Olen tarvinnut sitä jo todella pitkään.

Yksi unelmani toteutui eilen. Ja siitä johtuen Elina on suosikkihenkilöni tällä hetkellä. Oikolukijani oli menossa IKEAan ja pyysin tuomaan valon lamppuuni. Lamppu on täydellinen, mutta siihen ei käy mikään muu kuin se tietty IKEAn lamppu. Joten täydellinen lamppuni ei varsinaisesti nyt hoida hommaansa. Kävi ilmi, että Elina on menossa sinne isolla autolla. Ja että voisi tuoda muutakin, jos tahdon. En tiedä mikä viirasi päässä, mutta pyysin tuomaan samalla peltikaapin, josta olen haaveillut sen kymmenen vuotta. On melkein käsittämätöntä, miten voi ihminen tulla näin onnelliseksi tavarasta. Sillä tuossa se nyt pojottaa, maailman hienoin kaappi. Minun omana. Enää ei edes haittaa, että sen vieressä oleva lamppu on yhä valoton (olivat loppuneet), sillä kaappi loistaa upeuttaan ihan riittävästi.

Olen yhä vähän kipeä. Olen myös hankkinut itselleni ne ylimmät vatsalihakset, sen verran tuskallista tuo yskiminen nykyään on. Mutta tämä sairastuminen on kyllä ollut tosi hyvä asia. Niin moni juttu on selkeytynyt päässäni, kun jouduin pysähtymään. Miten on mahdollista, että olin sen taas unohtanut? Sinkoilin ja hosuin ja ahdistuin, kun oli asioita jotka vaivasivat jatkuvasti mieltä. Kun ihan pelkkä pysähtyminen olisi riittänyt niiden ratkaisemiseksi. Toivottavasti tämä ymmärrys ei tullut liian myöhään. 

Astrokalenteri oli kuitenkin kannustava.

Nyt kannattaa viimeistellä muutama juttu, joka on tainnut vähän unohtua. Pienellä huolellisuudella nyt, helpotat tulevaisuutta huomattavasti. Kohta odottavat ne isommat avaukset, joita ennen on laitettava kaikki kuntoon.

Alkaa olla homma paketissa. Asunto tarvitsee vielä runsaasti hienosäätöä, mutta nyt ensimmäisen kerran täällä asuessani tuntuu jo kodilta. Yksi oma huonekalu ja tilanne muuttui täysin. Ehkä siihen vaikutti myös se päätös, että tämä paikka on oleva tukikohtani ainakin vuoden loppuun. Uskalsin jo purkaa pahvilaatikoita ja asettua taloksi. Seuraavaksi alan keräämään rasvakerrosta, että selviän talven täällä. Tai ainakin talveen asti. Ikkunat täytyy tiivistää. Ja ostaa paljon kynttilöitä. Ja hei - enää 111 päivää ja alkaa ilonan joulu! Taas valkeata joulua, keskellä suurten hankien. Muistan joulun aikaan, se kuinka saikaan mun taas taakse vuosien...