Matkalaukku.

Nyt minä sen sain! Vihdoin pitkän odotuksen jälkeen, matkalaukku on täällä. Ja kipukepukka. Ja maailman ihanin harmaa oloasu. Lushin ihana tuoksusaippua, kirjoja, perhossateenvarjo ja Marimekon laukku. Ja paljon sellaistakin ihanaa, jotka olin jo unohtanut, kuten valkosipulin raastinlautanen, keinoruosteinen tuulikello, golfpallo ja ruuviväännin. Laukun mukana tuli myös poika, ihan niin kuin toivoinkin. (Rakkauskortti.)

Postiin on tullut paketti, samoin Matkahuoltoon. Mutta koska aamulla nousi mystisesti kuumetta, kaikki siirtyy taas seuraavaan päivään. En tiedä mikä irkkuvirus sieltä laukusta nyt pomppasi kimppuuni, mutta henkilökohtainen mielipiteeni on, että voisin jo ihan hyvin olla terve. Tämä riittää.

Kaiken lisäksi huomenna on muuttopäivä. Ensinnäkin huoneen virallinen tyttö hakee tavaransa pois, joten minä saan omiani tilalle. Me Emman kanssa haetaan peräkärry ja sitten sänky ja ilmeisesti myös jokin lipasto. Pöytäkin minulla olisi Annen vintillä, mutta en tiedä miten se tänne mahtuu ja minkälainen aikataulu meillä on. Tai että onko Anne ylipäätään edes kotona.

Minulla on kaksi mahdollisuutta. Joko niin, että alan taas kerätä omia tavaroita ympärilleni (uusia ja vanhoja) ja rakentaa tästä pikkuhuoneesta oikeaa kotia. Se tarkoittaisi sitä, että tässä pitäisi sitten olla vähän pidempään. Tai sitten niin, että myyn vain entisetkin pois ja suunnittelen vuoden vaihteessa paikan vaihtoa. Taas pitäisi osata päättää. Tänään jouduin vielä ajattelemaan erityisen paljon tätä ihmissuhdepuolta. Että mihin päin haluan jatkaa. Vaan hyvä että ajattelin, sillä nyt tiedän.

Yksi asia on silti edennyt minusta huolimatta, nimittäin kirjan valmistuminen. Editointi on hyvässä mallissa, tänään saatiin taas viisi lukua eteenpäin. Tällä viikolla se on varmasti valmis, sillä Tiia on niin reipas, että tulee joka aamu hyvissä ajoin sitä työstämään. Ihanaa, kun on noin tehokkaita ihmisiä ympärillä. Itse en ehkä osaisi tai saisi aikaan. Tosin taittaja odottaa kuvia, jotka minun pitäisi valita ja lähettää hänelle pian, joten tänään minun on ihan pakko saada aikaan. No, ei kai siinä sitten muuta kuin tuumasta toimeen.