Muistilista ja Batman.

Mitääntekemättömyyttä kesti tasan yhden päivän. En minä osaa! Joten ajattelin vähän siivoilla. Sillä tavalla mukavasti rentoutuakseni rankan työpäivän ja paahtavan helteen jälkeen. Tyhjensin muovilaatikkoa, josta löyty mitä ihmeellisempiä asioita. Osa minun, osa ei. Laatikossa oli myös yksi kuitti. Jyväskylän liikenne, päiväys 31.10.2013, 62 euroa. Lähtö klo 12:40 ja kuljettaja 1336, terveisiä vain. En usko, että se on minun kuitti, mutta käsiala kuitin takana oli kuitekin selvästi omaani. Tai no, ei nyt niin kovin selvästi, mutta sillä muutaman tuopin jälkeen vielä tunnistettavalla tavalla. 

Silloin ihminen oppii nopeimmin, kun sitä lyödään naamaan. 

"Onko sun elämällä teema?" 

Tutkimukset mukaan ja tarjouksia! 

Olut ottimella. 

Aurajuustoihminen. 

Heidi huomenna klo 19.20 -> 

(Jonkun toisen käsialalla) 

Nuno ei soita släsrissä vaan se toinen Extreme kitaristi. 

Täytyy sanoa, että edelleen jaksan yllättää itseni. Tämä kuitti piti varmasti mahtavia oivalluksia sisällään, tosin se varsinainen informaatio ei välttämättä välittynyt enää näin yhdeksän kuukauden jälkeen. Olut ottimella on selkeä, koska join Mällissä oluseni aina vain sellaisesta kahvatuopista. Aurajuustoihminen selittyy varmaankin pahanhajuisella hengityksellä, tai pizzalla josta en ole halunnut ottaa maistiaista. Hienoja pohdintoja on myös käyty, elämän teemaa. Ei sitä taida olla vieläkään, ellei sellainen "pehmeällä kepillä avantoa kokeilevan kaaostapauksen tarina" ole jonkinlainen teema. Mutta eniten minua silti ihmetyttää miten tuo kuitti on päätynyt tänne Maltalle minun muoviseen laatikkoon, johon tyhjensin tavarat laatikosta, kun siirsin pöytää huoneesta toiseen. Näitä ikuisia kysymyksiä.

Ja koska tämä elämä ei vielä ole tarpeeksi kummallista... Tämä pitää jakaa kanssanne, ehdottomasti. Edellinen asukas oli unohtanut yhden pukunsa kaappiini. Testasin sitä Kalleen.

Kaikin puolin kummallinen päivä. Ja mitä tänään opin? Opin, että siivous kannattaa, vaikka siitä ei aina pitäisi. Muistilistoja kannattaa lukea useammin kuin kerran vuodessa. Suosittelen muistikirjaa, lapuilla on taipumusta katoilla. Hunajamelonista tulee maha täyteen hotkimalla. Kylmä suihku on epämiellyttävä, mutta se viilentää vain siihen asti, kun olet taas pukeutunut. Kaikilla on kaapeissaan salaisuuksia. 

Tämä oli ihan hyvä päivä, ja se sai minut muistamaan toistaiseksi parhaan saamani elämänohjeen:

13.

Hei tämä oli tosi hyvä! Käänsin sen heti ilonaksi sellaiseen ohjemuotoon, koska hei - kolmetoista! Se oli selvä merkki jostain tosi hyvästä. 13 Things mentally strong people don’t do.

1. Älä tuhlaa aikaasi säälimällä itseäsi. Ota vastuu osastasi elämässä. Se ei ole aina helppoa tai reilua. Mutta aina se kuitenkin on.

2. Älä anna energiaasi tai voimaasi pois. Älä anna kenenkään hallita sinua. Äläkä sano asioita kuten "pomo ei tajua mua" vaan tajua itse, että vain sinä itse vaikutat siihen miten tunnet. Sinulla on aina valta valita kuinka tunnet.

3. Älä ujoile itseäsi pois muutoksesta. Se on väistämätöntä, sitä vastaan on turha taistella. Ota muutos vastaan rakkaudella ja ole valmis. Sinä pystyt siihen kyllä.

4. Älä tuhlaa aikaasi asioihin, joihin et voi vaikuttaa. Kadonneet matkatavara tai ruuhka... Who cares?! Keskity sen sijaan siihen mihin pystyt vaikuttamaan. Ja joskus ainoa asia mihin voit vaikuttaa, on asenne.

5. Älä yritä miellyttää ihmisiä. Siihen ei ole tarvetta. Sano sanottavasi, silloin kun siihen on tarvetta. Ole hyvä ja mukava, vaikka muut eivät olisikaan. Kaikkia ei aina miellytä se mitä sinä sanot. Mutta se on ihan OK.

6. Ota harkittuja riskejä. Älä ole hullu hupakko tai hutilus, mutta ota riskejä. Mieti hyödyt ja haita ensin, ja sitten kokeile. Ymmärrä mitä voit menettää, ennen kuin menetät sen.

7. Anna menneiden mennä. Mennyttä ei voi muuttaa ja sen toivominen on ajan tuhlausta. Mieti ennemmin mitä voit menneistä oppia. Älä mieti kurjia kokemuiksia tai unelmoi paremmasta, vaan elä mieluummin hetkessä ja suunnittele tulevaa.

8. Älä tee samoja virheitä aina uudestaan. Ota vastuu omasta olemisesta, käytöksestä ja koita oppia menneistä. Silloin et toista samoja virheitä. Katso tulevaisuuteen ja tee jatkossa parempia valintoja.

9. Älä kadehdi toisten menestystä. Sen sijaan juhli sitä heidän kanssaan. Mustasukkaisuus ja kateus ei johda mihinkään hyvään. Tee kovasti töitä ja ymmärrä, että mahdollisuus menestykseen tulee, kun teet töitä sen eteen. 

10. Älä luovuta. Epäonnistuminen ei ole syy antaa periksi. Sen sijaan voit käyttää sitä mahdollisuutena kasvaa ja parantaa taitojasi. Menestyjät yrittävät niin pitkään, että onnistuvat.

11. Älä pelkää olla yksin. Hiljaisuuden ja yksinolon sietäminen vahvistaa omia ajatuksia ja aika kannattaa käyttää hyödyksi esimerkiksi luovimalla. Nauti omasta seurastasi, älä ole riippuvainen muista. Ole onnellinen yksin. (Siihenkin löytyy opasteet lontooksi tästä.)

12. Maailma ei ole sinua varten. Sinulla ei varsinaisesti ole oikeutta omistaa asioita. Toiset eivät ole täällä sinua varten, etkä voi olettaa, että muut pitävät sinusta huolta. Sen sijaan etsi mahdollisuuksia omien ansioittesi ja mieltymystesi mukaan.

13. Älä odota tuloksia heti. Kun teet parannuksia esimerkiksi terveyden tai vaikka uuden yrityksen suhteen, älä odota muutoksien näkyvän saman tien. Sen sijaan käytä taitosi ja aikasi olemalla paras mahdollinen ja ymmärrä, että todellinen muutos vie aikaa.

Love.

There are all kinds of love out there. This is my one and only life and it's a great and terrible and short and endless thing and none of us come out of it alive.

Ajattelin aloittaa tuollaisella pirteällä ajatuksella päivän. Se on lainaus yhdestä suosikkileffastani, P.S. I love you. Jotenkin tuo aihe on tänään ollut kovasti mielessä. Olen opetellut täällä Maltalla rakkautta. Enkä nyt tarkoita sitä Juicen "Rakkauden ammattilainen"-tyyppistä hommaa, vaan sellaista Universumin ymmärrystä ja yhteyttä toisiin energian tasolla. Omituista tässä on se, että kun oikeasti alkoi jo tuntua, että ei tästä ikinä tule mitään, en minä opi... Niin Suomesta tulla tupsahti tänne mies, joka ymmärtää ja osaa ja opettaa. Vieraani sanoi jo ensimmäisenä päivänä, että: "Ymmärrätköhän sinä itse edes miten paljon sinun kautta kulkee energiaa?" Olin hämmentynyt, koska luulin hukanneeni sen yhteyden. 

Tämä on sellainen upea mies, jonka tapasin vuosia sitten Pafoksella, Esa Saarisen seminaarissa. Harmillisesti vasta viimeisenä iltana tutustuttiin ja ollaan pidetty yhteyttä silloin tällöin, tavattu muutaman kerran. Mutta nyt energiakanaviani on availtu. Ja kuulin, että se ei ole ollenkaan yllättävää, että minunlainen energiapallero tuntee olonsa vähän hankalaksi täällä, koska Maltan alueella on aivan suunnattoman suuret energiat. Se laittaa niin vahvasti hanttiin kaikelle sellaiselle, jonka ei kuulu olla elämässäni, että on ihan normaalia tuntea itsensä ahdistuneeksi. Koska minun elämässä on paljon asioita, jotka eivät todellakaan ole sitä mitä minä tahdon.

Tein testin netissä ja sain tietää, että minun Spiritual power on Rakkaus.

You are a true lover and an ambassador of love. You spirit and persona can allure and absorb anyone. You are so real and raw that your imperfections make you even more lovable.

Sitten myöhemmin tein testin, joka kertoi minun olevan väri Lila. En tiedä miksi, mutta tein testin uudelleen, täsmälleen samoilla vastauksilla. Olin Musta. Sitten punainen. Sitten Sininen. Sitten Pinkki. Olin myös tyrmistynyt. En siitä, että minua oli noin julmasti kusetettu, vaan siitä, että minä olin ihan oikeasti luullut tekeväni testiä. Mikä saa ihmiset tekemään tuollaisia juttuja? Siis miksi pitää huijata? Miksei voi vain oikeasti tehdä jonkinlaista tutkimusta ja tuloksiin perustuen sitten valita vastauksia. Ei minulla ole koskaan ollut mikään suunnaton luotto testien totuusperiin, mutta tämä oli niin törkeä kusetusta, että oikein alkoi tympiä. En tee enää ikinä yhtään testiä, ainakaan jos joku sellaista mainostaa Facebokissa. Ärsytti niin paljon, että päätin pitää vapaapäivän. Huomenna en tee mitään. En YHTÄÄN mitään.

Monot.

Viikko sitten aamu alkoi hämmentävästi, sillä suomalainen työkaveri asiakastuen puolelta sai kenkää. Sitten meni muutama tunti ja tanskalainen kääntäjäkollega pyydettiin palaveriin. Vähän ajan päästä myös ruotsalainen pyydettiin yläkertaan ja tässä vaiheessa tanskalainen sanoi, että kannattaa muuten varautua henkisesti siihen keskusteluun, minä sain juuri potkut. Ruotsalainen marssi kiroillen yläkertaan. Minä tuijotin tyhjää. Fuck. En ole koskaan ennen saanut potkuja. Mutta kerta se on ensimmäinenkin. Jostain syystä tunsin oloni kamalan helpottuneeksi. Olen alipalkattu, aliarvostettu ja lahjani menevät täällä täysin hukkaan. 

Vähän myöhemmin pomo tuli käymään luonani. ”Voitko mennä käymään ylipomon juttusilla?” No niin... Minun vuoro. Katsoin hississä peiliin ja totesin, että tämän täytyy olla merkki. Tämä saari on minulle ihan väärä. Työ on ihan väärä. Kaikki tuntuu väärältä, en minä edes halua tänne jäädä. Olen harjoitellut jo jonkin aikaa sellaista peilitekniikkaa, ja se on selvästi jo alkanut toimia. Minusta on kasvanut vahvempi yksilö. Joten kun viimein koputin ylipomon ovelle, olin hyvin iloinen ja rauhallinen.

Minun jälkeen yläkertaan kutsuttiin hollannin vahvistus. Ranskalainen on lomalla, joten hän kuulee uutiset myöhemmin. Mutta minä tiedän jo, että lopullinen tilanne on 3-2. Sen suurempaa lovea ei nämä neuvottelut tuoneet meidän kääntäjäviisikkoon, tai nyt siis kolmikkoon. Hollantilaiselle tosin oli luvattu töitä ”vielä vähäksi aikaa”. Minä sain vain kiitosta ja sen "haluamme ehdottomasti pitää sinut talossa". Olin hämmentynyt.

Samalla yllätin itseni. Tuli aika selväksi, että tämä ei todellakaan ole minun paikkani. Joten viime viikon aikana tapasin headhunterin ja olen lähetellyt CV:ni jopa Etelä-Afrikkaan. Thaimaassa odottava työpaikka mietityttää yhä. Vaikka ne potkut jäikin nyt saamatta, lopputulos tulee olemaan sama. Muutos on ihan ovella, ryske kuuluu jo käytävästä.

Suosikkikirjani. (Yksi niistä.)

Lista.

Alkoi taas kiristää, kun on niin sata asiaa yhtä aikaa päällekkäin, eikä sitten mistään niistä oikeastaan tule yhtään mitään. Toisin sanoen, olen saanut lukittua itseni taas sellaiseen tyhjiöön, jossa ei saa happea. Vieraani sanoi, että kirjoita kaikki projektit ja tekemättömät jutut listaan ja valitse sieltä sitten yksi tai kaksi sellaista mieleisintä ja keskity pelkästään niihin. Ihan jo tuon listan tekemistä siirsin tovin, oli jotenkin niin raskaan olosta aloittaa, kun tiesin jo etukäteen, että on (mukamas) liian suuri homma. Sen verran moneen soppaan olen mennyt sorkkimaan. Mutta nyt sitten tein sen listan. Ja huomasin muutaman omituisen seikan.

 

1) Lista ei todellisuudessa ole kovin pitkä. Se oli paljon pidempi mielessäni. Okei, onhan se mahdollista, että vain unohdin suurimman osan asioista, kun olen jo muutenkin niin uupunut. Mutta sain oikeasti listattua vain 23 asiaa tai tehtävää tai projektia. Eihän se nyt niin kauhean paljon ole.

 

2) Vain noin puolet listan asioista liittyi töihin. Toinen puoli oli vain harrastuksiin liittyviä juttuja ja itsensä kehittämistä. Muutamia kursseja jotka olen aloittanut, mutta en tunnu millään saavan suoritettua loppuun, iltalian opiskelua, tekemättömiä, mutta silti jo pitkälle valmiiksi mietittyjä taideteoksia... Sellaisia asioita, jotka kuuluisi laskea harrastuksiin, eikä suinkaan ahdistusta aiheuttavalle tekemättömien asioiden listalle, ja joita ei missään nimessä ole edes pakko tehdä.

3) En pystynyt valitsemaan listalta yhtään asiaa, johon haluaisin nyt keskittyä täysin. Kamalan surullinen havainto. Kaikissa jutuissa oli joku painostavuus mukana. Olin tehnyt mukavista asioista itselleni taakan. Typerys.

Niinpä päätin, että lopetan ne kaikki. Yksinkertaisesti sanon, että tämä ei nyt toimi. Ajatus oli hyvä, mutta ajoitus huono. Irtisanon nyt itseni kaikista olevista projekteista. Aivan jokaisesta. Nukun muutaman yön yli, aloitan arkisen pakerruksen. Vietän yhdeksän tuntia töissä, sitten menen kotiin, syön, tiskaan, katson ehkä hetken telkkaria ja sitten menen nukkumaan. Luen kirjan! En edes muista milloin olisin lukenut kirjaa ilman jonkinlaista syvempää oppimismerkitystä. Viikon päästä sitten mietin uudelleen, että onko jotain mitä oikeasti haluan tehdä. Jos tulee heti mieleen asia, johon tunnen paloa, niin sen sitten aloitan. (Tai jatkan.) Jos ei, niin sitten en. 

P.S. Luultavasti viikko on niin pitkä aika, että tylsistyn tekemättömyyteen hyvin nopeasti ja alkaa jo kovastikin tehdä mieli tarttua jonkinlaiseen toimeen. Sitä odotellessa - minä rentoudun.

Mainos.

What are you waiting for?

Olin lyönyt itseni jollekin postituslistalle, josta saan päivittäin kannustavaa mainospostia. Kannustavaa siksi, että se on oikeasti aihe joka kiinnostaa, nimittäin kirjan kirjoittaminen ja sellaisen julkaiseminen. Hieman häiritsee jo, että sitä postia tulee niin älyttömän paljon, mutta on siellä silloin tällöin ihan hyviäkin pointteja. Viimeisin osuma tuli eilen.

Ilmeisesti se ei olekaan vain minun ominaisuus, että pelko ja hämmennys estävät kirjoittamasta. Tuttuja tunteita monelle. Pelko on se pirulainen, joka ”estää etsimästä kustantajaa ja antamasta oman äänemme kuulua maailmassa, joka selkeästi kaipaa opastustamme”. Tämä oli sillä tavalla ironista, että minähän olen jo kirjoittanut kirjan verran tekstiä tästä aiheesta – kuinka pelkojen takia ei uskalla yhtään mitään. Mutta samasta syystä se teksti on yhä julkistamatta.

Päättäminen. Se on se juttu. Minun heikkous. Onhan tästä ollut puhetta... "Sinä olet kirjailija silloin kun PÄÄTÄT olevasi kirjailija. Ja sitten seuraat vain tekemisen askelia." Huoh. Aika masentaavaa tuo mainosposti on sittenkin... Poistin itseni tuolta postituslistalta, mutta samalla päätin kaivaa kirjani taas esiin. NYT on sen aika. Onhan se jo saatava valmiiksi. Kerpele.

Kauneutta.

Malesian kone ammuttii alas, kiitos Venäjä. (Mielipiteeni pohjautuu enemmän ennakkoluuloihin kuin faktoihin, mutta yleensä olen oikeassa tuntemuksieni kanssa.) Ja sitten kuuntelin uutisia. Minulla on tosi monta uutiskanavaa ja valitsin niistä sen eniten vakuuttavan. Ja siellä näytettiin monta eri maissa asustavaa reportteria. Jostain syystä huomioni kiinnittyi siihen, joka jutteli Singaporesta. Mietin, että se on lämmin maa, jossa on pimeät illat ja puhdasta. (Olen huomannut täällä Maltalla, että en siedä paskaa kovin hyvin.) Joten sain ajatuksen, että minä alan nyt etsiä hommia sieltä! Varmasti joku etsii suomenkielen taitajaa. Kerroin tästä Sepolle ja hän vain vastasi: "...Sä olet... Sitten NIIN... Ilona." Ei muuta lisättävää. Mitäs muutakaan minä olisin?

Miksi pidän Maltasta, no 34:

VIINI. Se on täällä melko edullista ja sitä voi ostaa mistä vain. Käytän vain punaista. 

Miksi pidän Maltasta, no 33: 

NETTI. Sen mukana tuli puhelinliittymä ja sata kanavaa, jotka näyttävät kaikenlaista kakkaa. Maksan siitä ihan liikaa jos ottaa huomioon, että katson kolmea kanavaa hyvin harvoin. 

Miksi pidän Maltasta, no 32:

TYYLITAJU. Vai pitäisikö nyt sanoa tyylitajuttomuus? Koska täällä ei todellakaan tarvitse murehtia siitä, onko nyt kaikki vaatteet ihan viimeisen päälle. On aivan sama mitä rytkyjä kaapista päälleen kiskoo, ei taatusti erotu joukosta (paitsi ehkä edukseen). Joten täällä ihminen tuntee itsensä sekä hoikaksi, kauniiksi että muotitietoiseksi.

Ja sitten jotain täysin asiaan liittymätöntä. Paina tästä. Mutta omalla vastuulla. Älä kysy miksi löysin tuon sivun, mutta se on kerta kaikkiaan jotain niin selittämätöntä, että se on pakko jakaa kaikelle kansalle. You're welcome! 

Nimi.

Kiitos kaikille nimiehdotuksista. Monta tosi hyvää nimeä ehdotettiin. Valittu nimi kuvastaa hänen selkeää persoonallisuuttaan ja kyseenalaista ulkonäköä. Saanko esitellä, tässä köllöttelee...

...BOB.

Bob the Bobster (usein myös Kissa) voi hyvin, vaikka näyttääkin aina närkästyneeltä. Bob kommunikoi huutamalla ja sillä on paljon ongelmia. Se lyö, mutta ei koskaan kynsi. (Paitsi sohvaa.) Mutta me olemme löytäneet yhteisen sävelen. Se on sellainen riitasointu, mutta silti yhteinen.

Ja kyllä.

Miksi pidän Maltasta, no 35:

BOB THE BOBSTER. Täältähän se löytyi. Kissa tulee jo nukkumaan vireen. Minusta se on jo aika hyvin ihmisvihaajalta. Olen päättänyt, että annan sille vain rakkautta, vaikka se olisi kuinka v***umainen. Koska se on sellainen vain siksi, että joku ihminen on ollut sille paha. Pahuus parannetaan hyvällä. Mutta olen myös päättänyt, että lahjoita koko kissan toiseen talouteen. Itsellä on ihan muut kuviot meneillään, Bob tarvitsee sellaista pysyvyyttä mitä minulta on turha odottaa. Kenenkään.

Kotitontut.

Kun tulin eilen töistä kotiin, minua odotti omituinen näky:

Tutkiskelin hetken ajan tilannetta. Ketään ei näkynyt. Koti oli tyhjä. Ruoka oli vielä kuumaa tuossa pannussa. Mietin, että minun pitää ehkä maistaa vähän. (Maistoin paljon.)

Sitten huomasin, että olohuoneen kasvit olivat lisääntyneet. Ja ilmeisesti muuttuneet askeleen eksoottisimmiksi.

Mietin, että mitä hittoa täällä oikein tapahtuu.

Sitten menin vessaan. Minulla on siellä sellainen nerokkaaksi haukuttu whiteboard taulu nimeltään "Pönttörunoutta". Siihen on hyvä kirjata ajatuksiaan, kun on toimittamassa toisenlaisia juttuja, sillä sehän on tunnettu fakta, että parhaat ideat tulevat aina pöntöllä. Taulun laitaan oli ilmestynyt viesti:

Joten päätin olla kyselemättä enempää. Edes itseltäni. Joitakin asioita ei vain voi selittää. Ehkä ei edes tarvitse. Vaikka olen kissani tavoin lievästi epäsosiaalinen, enkä juuri ihmisistä piittaa, niin tällaiset vieraat ovat ihan kivoja. 

Naurua pitkästä ilosta.

Oli firman juhlat. Ne on aina virhe. Ei siitä sen enempää.

Miksi pidän Maltasta, no 40:

CISK. Se on olutta. Ja hyvänmakuista. Ja se myydään keltaisessa tölkissä. (Viittaus aikaisempaan päivitykseen: Harjoittelen rakastamaan keltaista aina kuin mahdollista!)

Miksi pidän Maltasta, no 39:

LENTOKENTTÄ. Se on lähellä taas. Maltalla kaikki on lähellä, mutta näen nousevia ja laskevia koneita tuon tuosta. Sen verran kaukaa, ettei ääni kuulu kuitenkaan. Tämä on hyvä asia koska lentokoneet muistuttavat aina siitä, että myös täältä pääsee aina pois.

Miksi pidän Maltasta, no 38:

AUTOTALLI. Jos ei kuitenkaan vielä halua lähteä, voi mennä nauttimaan keltaista juomaa ihanan Marion autotalliin. Se on Maltan paras minibaari, edulliset hinnat ja hyvä palvelu. Musiikki raikaa joskus kuin yökerhoissa. Mario on mahtava. Ja baari on todellakin viritetty äidin autotalliin. Kuinka suloista!

Miksi pidän Maltasta, no 37:

SUUNTA. Oman tien (jos ei nyt löytyminen, niin ainakin) vahvistuminen. Kärsimyksestä tulee aina parhaat jutut. Ja tuhkasta ne linnut ja silleen. Ja kun en viihdy, olen pakottautunut löytämään vaihtoehtoja. Ja kun huomaa, että on vaihtoehtoja, voi valita sen mikä on paras. Ja kun tietää, että on olemassa paras, niin sitten sitä alkaa melkein vahingossa viihtymään, koska on enää ajan kysymys, kunnes.

Miksi pidän Maltasta, no 36:

SIJAINTI. Eli hyvin lähellä oleva Italia.
Vaihtoehto Maltalle on aivan tuossa vieressä. Minä voisin mennä sinne vaikka pikkupaatilla. Menen kuitenkin isommalla, sitten kun menen. (Mutta en vielä tänään.)

Tuli vastaan tällainen linkki. Nauroin ääneen. Kuvat on niin parhaita. Olisinpa minäkin keksinyt jotain noin hauskaa.

Ei kaipaa selittelyjä.

Merkki.

Vuosikalenterini kertoi, että nyt on alkanut sellainen mukava vaihe tietoisten päämäärien toteuttamisessa. Kestää pari vuotta. Nyt luovuus ja saavutusten mahdollisuudet lietsovat minut innostukseen ja sitä kautta pitäisi luoda pohjaa elämälle kahdeksi vuodeksi eteenpäin. Aika kovat paineet tuli kyllä. Mutta jos ei anna minkään pilata innostumista, niin pitäisi pienistäkin jutuista kasvaa isoja asioita. Jos vain uskaltaa tempautua mukaan. Minähän olen tunnetusti aika huono tuossa tempautumisessa, mutta kokeillaan. 

Ja tietysti otan eilisen aivan suunnattomana viestinä. Koska ruokatunnilla kurkin näyteikkunoita ja mietin, että mistä saisin tuollaisen mallinuken itselle. (Tuijotin juuri sellaista tiettyä valkoista nukkea, joka on työpaikan vieressä olevan ikkunan parasta tarjontaa - ne rytkyt on aina niin kamalia.) Tarvitsen jonkun malliksi omille koruille ja tuotteille, mutta ihmisten lainaaminen on aina niin työlästä. Sellainen kestomallinukke voisi seistä pojottaa olohuoneessa aina valmiina toimintaan, kuin pikku partiolainen. Ruokatunti oli kuitenkin lyhyt, enkä siis viitsinyt mennä kyselemään.

Töiden jälkeen Kalle tuli käymään ja intopiukeana kertoi ostaneensa juuri kuusi mallinukkea! (Okei, kuulostaa hullulta, mutta siihen on selitys ja syy, että miksi tuo mies sellaiseen hankintaa oli päätynyt.) Katsoin monttu auki. Tuota, voisitko tuoda ne tänne, sen sijaan, että viet ne kaverin autotalliin varastoon…? Joo, kyllä se käy.

Niin. Joskus käy näin. Ja tämä on ihan selvä merkki suunnasta. Tällä minä ihan selvästi luon sen pohjan elämälle. (Tai ainakin erikoisen sisustuksen.) Mutta kukaan ei voi enää sanoa, että olisi huonosti valittu poikaystävä.

Ja erikoisesta puheen ollen, haluan ehdottomasti jakaa teidän kaikkien kanssa tämän kuvan. Koska yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa... 

(Jos silmiisi sattui, olen pahoillani.)

Keltainen.

Tein taas jokun testin netissä. Ja vastaus oli vähintäänkin miellyttävä. Piti siis saada selville kuinka vanhaksi elää. Minusta tulee 120 vuotias. Ja näin se perusteltiin:

You're basically perfection in a bottle. Deep down, you want things to be clean and perfect. You may not always show it on the outside but when you're having a perfect day, you feel extremely energized. It's not a wonder you got a perfect number.

Perfection in a bottle. Yep. That's me. In the bottle.

Tein vielä toisenkin testin. Tulos oli hämmästyttävä, sillä kävi ilmi, että minä olen suosikkitauluni. (Älä kysy mikä merkitys tällä tiedolla on.) Minä en kovin montaa taulua edes tiedä nimeltä, mutta ehdoton suosikkini on ollut jo pitkään The Kiss. Ja sille löytyi nyt siis selitys. Minulla on ollut jääkaappimagneetti, pussilakanasetti, pilleripurikki ja jopa sytkäri tuolla kuvalla varustettuna. Se on vain niin ihana. Ja se on myös hyvin keltainen. Mikä tekee tästä mysteerin, koska minä en pidä keltaisesta. Erikoista.

Keltainen kummittelee. Se on tehnyt sitä jo pitkään. En tiedä miksi. Minun piti pitää sellainen taidenäyttelykin. Joskus kauan sitten kysyin neuvoa luovuuttomuuspuuskaan ja työkaverit antoivat minun tulevalle näyttelylle hienon nimen. Keltainen. Erilainen. Onnellinen. Mietin jo silloin, että eikä... Miksi aina keltainen? Sitten arvelin, että kyllä se oli tarkoitettu näin. Ehkä tämän avulla selvitän itselleni mikä minulla on keltaista vastaan.

Vielä en ole sitä selvittänyt, mutta aloin kerätä Pinterestiin kuvia keltaisista asioista. Julkinen kansio löytyy tästä. Kauniita kuvia ovat. Aloin miettiä tätä koko keltaisuutta enemmän. Auringonkukka on minun suosikkikukka. Sekin on keltainen. Ja bansku ja sitruuna ja appelsiini. Pidän niistä kaikista. Hmm. En keksi yhtään keltaista asiaa, josta en pitäisi muuten, kuin värin puolesta. Voikukatkin ovat kivoja. Ehkä tämä on nyt sitä kasvua. Asioiden hyväksymistä. Ehkä tuota kärpasentappajatennismailaa ei tarvitsekaan heittää roskiin, vaikka se onkin keltainen. Ehkä minä alankin tästä lähtien sen inhoan keltaista muminan sijaan sanomaan ylpeyttä äänestä huokuen: "Voi, minähän rakastan keltaista!"

Melkein...

Tänään minulla ei ole mitään muuta kuin se typerä lista, jonka hätäpäissäni (kännissä tai krapulassa) menin lupaamaan. Nyt jo kaduttaa. (Ja Elina, et naura siellä.) Viisi oli helppo keksiä, mutta kai sitä nyt keksii vaikka lehmän lannasta viisi hyvää asiaa. Ne 45 sen jälkeen tulevaa vaatii sitten jo vähän ajattelua. Mutta koska lupasin, niin joo, tässä:

Miksi pidän Maltasta, no 45:

PANKKI. Tilin saaminen oli helppoa, nainen on mukava ja olen aloittanut säästämisen, elämäni ensimmäisen kerran sillä tavalla järkevästi. Pääsen ajan varaamalla tuon henkilöni luokse aina kun haluan, saan aina apua ja hyvän mielen. Mahtava tyyppi ja hienosti toimiva juttu!

Miksi pidän Maltasta, no 44:

ALOE VERA JUOMA. Todella outo asia, jota maistoin täällä ensimmäisen kerran. Eka hörppy maistuu ihan aurinkorasvalta, mutta sitten siihen jää koukkuun. Vihreä kulmikas pullo sisältää sellaisia outoja höttösiä. Join sitä kerran oksennuspäivän pahaan oloon ja olen melko varma, etten enää voi juoda, mikä olisi kyllä tosi harmillista, sillä se on hyvää.

Miksi pidän Maltasta, no 43:


PAKKASETTOMUUS. Niin, sitä täällä ei ole.
 

Miksi pidän Maltasta, no 42:

SISILISKOT. Italiassa opin, että sellaisen näkeminen tuo onnea. Täällä voi tuntea itsensä hyvin onnelliseksi, koska liskoja vilistää vähän joka paikassa. Ainakin jos on edes vähän luonnon luona.

Miksi pidän Maltasta, no 41:

MYRSKYMIES. Ihan aito ja oikea ystävä, johon täällä tutustuin. Piruksi kutsuvat myös. Mutta se on harjaanjohdatusta, sillä hän on kerta kaikkiaan mitä ihanin. Todella.

Mutta. Koska tänään olen taas saanut monta muistutusta siitä miksi minun ehdottomasti pitäisi lähteä täältä pois (Myrskymies sai muistamaan jopa sen Iin siellä Suomen kukkuloilla ja harkitsin paluuta taas ihan vakavasti!) niin minulla on teille toisenlainenkin lista. Nimittäin sellainen selkeiden onnistumisten lista! Annoin sille kuitenkin ihan erilaisen nimen:

MALTA - Euroopan oma kehitysmaa!

Uskoisin, että tämäkin lista saa kyllä jatkoa... 

Parempi päivä.

Kävin viime viikolla avautumassa pomolle. Kylläpä helpotti. Ihmeellisen tehokasta puhdistautumista on kyllä sellainen. En ottanut lopputiliä niin kuin moni muu on tehnyt. Olen selvästi sitkeä pirulainen. Ja eihän se ole välttämättä firman syytä, jos tämä maa kohtelee minua kaltoin. Kun sain purettua turhautumiseni sekä töissä että täällä blogissa, jotenkin sitten olikin jo vähän parempi fiilis. Täytyy selvästi avautua useammin. Sitä paitsi pomon pisteet jotenkin nousi nyt ihan tavattomasti.

Minä tein Irlannissa viimeisten päivien positiivisuuslistan. En enää muista montako niitä päiviä oli, mutta saman verran listasin asioita miksi pidän Irlannista. Muistan myös, että se oli pirun vaikeaa, mutta että siitä jollain tavalla jäi hyvä fiilis. (Ainakin minulle.) Joten ajattelin tehdä saman täällä. Otetaan lukema nyt vaikka sen kuvitteellisen Malta-eräpäiväni mukaan, eli toukokuun loppuun. Vuodessa on 52 viikkoa, mutta koska enää ei ole ihan kokonaista vuotta jäljellä, niin pyöristetään vähän: 50 syytä miksi pidän Maltasta. Aloitan heti, sillä tavalla lähtölaskennallisesti nurinpäin.


Miksi pidän Maltasta, no 50:

PIMEÄT JA LÄMPIMÄT ILLAT.
Tätä ei kyllä mikään voita! Parasta ikinä. Päivällä on kuuma, mutta kun aurinko laskee, niin jopa vain viihyy. Täällä ylhäällä ei ole edes öttiäisiä. Ihania ovat nämä illat ja yöt.

Miksi pidän Maltasta, no 49: 

MERI. Tämä pikkuruinen maa on niin pieni, että meri tuntuu olevan ihan vieressä kaikkialla koko ajan. Ilma tuoksuu välillä voimakkaasti suolalle (ja joskus kalalle), toisinaan ei ollenkaan. Se on erikoista. Tai sitten olen vain tottunut siihen. Mutta itse meri jotenkin rauhoittava, täällä kaiken hullunmyllyn keskellä.

Miksi pidän Maltasta, no 48:


MEDITOINTITASOKE. En tiedä miten muuten sitä kutsuisin, kun en tiedä mikä se on. Joku omituinen talon kokoinen kiveketaso tuolla rannassa, en edes tiedä miksi tai mitä varten. Mutta menen sinne usein istumaan ruokatunnilla ja katselen aaltoja. Todella rauhoittavaa. Olen nähnyt siellä pari kertaan yhden naisen meditoimassa, kun menen aamulla töihin. 

Miksi pidän Maltasta, no 47:

KOTI 13, tietysti. Tämä on ihana paikka. Täällä on kiva olla. Täällä voi olla oma itsensä ja puuhastella mitä nyt haluaa. Oikea koti.

Miksi pidän Maltasta, no 46:

AALLOT. Tietysti. Tätä ei tarvitse edes selittää.

To be continued. 

Pupu.

Toissapäivänä yhdessä ostoskeskuksessa tuli vastaan pupu. Mietin, että enkö minä pääse näistä helvetin otuksista ikinä eroon. Vainoavat minua jopa Maltalla...
Siellä ostoskeskuksessa on yksi keittiökauppa ja sen perälle oli tehty sellainen muka-keittiö, vähän niin kuin astetta parempi tapa laittaa tuotteen esille. Mutta viime viikolla siellä puuhasteli kaksi tyyppiä, siis kokkaamassa! Ne tekivät jotain ihmelettuja ja maistiaisia ihmisille. Oikeasti. Se oli jotenkin outoa, koska eihän niihin laitteisiin oikeasti tulee virtaa tai vettä, kun se on vain lavaste.
Mutta jotenkin ne onnistuivat.

Toisinaan edelleen taistelen noiden yleisten kulkuneuvojen kanssa. Se on pääasiassa siedettävää, koska liikun ihan tietoisesti ruuhkapiikkien välillä, mutta joskus sekään ei auta. Saari on nyt täyttynyt turisteista ja kielikurssilaisista. Joo, tosi kiva. (No niin valehtelinkin.) Mutta välillä näkee jotain hauskaakin. Eilinen kuski oli jotenkin mahtava. Siellä kamalassa autosumassa joku kiilaili oudosti ja meinasi ottaa osumaa bussin kylkeen (koska ei heti ymmärtänyt, että täällä isomman ei tarvitse väistää). Auto tööttäili kiukkuisesti. Tätä meidän kuskia se tietysti sitten kävi tympimään. Mutta ilmeisesti koska keskisormi on jo niin last season… Bussikuski hymyili ja lähetti lentosuukon! Ja siitä hyvästä sillä toisella kuskilla meni aivan totaalisesti kuppi nurin. Nauroin ääneen. Kokeilkaa tätä tekniikkaa siellä Suomen liikenteessä! 


Pupu.

Muistikirjanen. (Ja vähän sohvanen.)

Opin jo kauan sitten upean systeemin. Luin kirjan Kerralla valmista ja vaikutuin. Systeemi tuntuu toimivalta ja kirjailija itse pätevältä. Olen tästä varmasti ennenkin kirjoittanut, vaan tietysti tämäkin nyt sitten oli vähän unohtunut. Olen tosi huono rutiineissa. Mutta siinä on se hyvä puoli, että sitten voi innostua aina uudestaan ja uudestaan samoista hyvistä jutuista, vähän niin kuin dementikot.

Kävin tänään ostamassa oudon muistikirjan. Ei löytynyt sellaista mitä etsin, mutta löytyi jotain muuta. Se on vihko, jossa on mahdollisuus systeemille. Ja koska systeemi on nyt taas päivän, viikon ja koko aikakauden sana, niin intopiukeana ryhdyin täyttämään sivuja. Tämä kirjanen tulee mullistamaan elämäni. Aihepiireittäin. (Eikä ollenkaan taas paineita paperinipulle.) Sen lisäksi, että tämä oli ainoa ruudullinen vihko, siinä on myös viisi erillistä osaa, jotka ovat eritelty muovitaskulla. Suorastaan hurmaava. Ja kaiken toki kruunaa pinkki - tyttövärien ehdoton ykkössuosikki.

Tämä oli tietysti myös sen vuoksi sopivaa (ja itse asiassa se varsinainen syy miksi ylipäätään lähdin vihkoa kaupungilta etsimään), että kuuntelin yhtä Jack Canfieldin koulutusta, jossa kehotettiin kirjaamaan ylös viisi asiaa, jota elämäänsä haluaa, ja sitten tekemään niille aikataulun kolmen, viiden ja kymmenen vuoden päähän. Sellainen oli aivan kamalan vaikeaa. Arvelin, että minun tapauksessa haaveistakin pitää tehdä projekteja, ainakin jos haluaa, että jotain tapahtuu. Ja tämä muistikirjanen on kuin luotu tähän tarkoitukseen.

Kyllä voi pienestä ihminen tulla iloiseksi.

Ja koska arvaan, että joku minut tunteva yksilö jo ehti ihmetellä tuota kuvassa möllöttävää ukkelia, niin paljastan sen verran, että se on keittiössä olevan sängyn tyyny. (Miten niin outoa?) Jos joku toinen taas miettii noita värejä, niin voin sen verran valottaa, että ne olivat jo täällä. Sekä tyyny, että värit. Harmaanvalkea sieluni koittaa nyt vain pärjätä, kunnes saan ostettua valkoisen päiväpeiton, jolla sängystä saa vähän enemmän sohvamaisen. Mutta näillä mennään vielä tänään.