Muutama vuosi sitten ostin ensimmäisen digijärkkärin. Astuin uljaasti 2000-luvulle. Sen piti olla uusi alku haudatulle harrastukselle. Vaan kävi ilmi, että filmikamera ja digikamera toimivat hyvin eri tavoilla. En vieläkään osaa käyttään kameraani. Siinä on noin miljoona eri säätöä. En oppinut. Tosin vuosiin en edes yrittänyt. Mutta nyt. Ajattelin ryhdistäytyä tämän suhteen.
Ja seuraava suuri ajatukseni on pitää oikea valokuvanäyttely. Kuten taisin eilen jo mainita, alunperin aiheena piti olla Rooma. Mutta kun nyt sattui niin, että olen täällä Suomessa, päätin joustaa hieman. Työkaverit auttoivat luomalla vaativan, mutta mielestäni toimivan näyttelynimen:
Keltainen. Erilainen. Onnellinen.
Eikö vain ole hyvä nimi? Sitä minä sitten puuhastelen seuraavat viikot. Aloitan tämän projektin hakemalla kameran autotallista. Ja ohjekirjan. Eilen löysin jo yhden pervon lampun, joka minun täytyy ehdottomasti käydä ikuistamassa. Se on ainakin erilainen. Tämän lisäksi kirjoitan kirjaani. Sitä samaa, jonka luulin jo saaneeni valmiiksi. Sain palautteen käsikirjoituksestani. Se herätti ristiriitaisia ajatuksia, mutta kun niitä päivän pyörittelin ja sulattelin, taidan tietää mitä pitää tehdä. Ei ainakaan luovuttaa.
Eikö vain ole hyvä nimi? Sitä minä sitten puuhastelen seuraavat viikot. Aloitan tämän projektin hakemalla kameran autotallista. Ja ohjekirjan. Eilen löysin jo yhden pervon lampun, joka minun täytyy ehdottomasti käydä ikuistamassa. Se on ainakin erilainen. Tämän lisäksi kirjoitan kirjaani. Sitä samaa, jonka luulin jo saaneeni valmiiksi. Sain palautteen käsikirjoituksestani. Se herätti ristiriitaisia ajatuksia, mutta kun niitä päivän pyörittelin ja sulattelin, taidan tietää mitä pitää tehdä. Ei ainakaan luovuttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti