tiistai 3. heinäkuuta 2012

Valokuvaus.

Ennen minä rakastin kuvata. Sain ensimmäisen oman kameran lahjaksi jo ala-asteella. Olin jokapaikassa hosumassa kameran kanssa. Kerran unohdin sen pihalle yöksi, ja hädissäni aamulla sitten kuvasin rullan loppuun löydettyäni sen. Arvelin, että määrä korvaa menetetyn ajan. Niinpä sain nipun hyvin sumuisia valokuvia. Äiti ei ilahtunut. Linssiin kertynyt kosteus lievästi hämärsi taiteellisia näkemyksiäni. Seuraavan kamerani sain rippilahjaksi. Härnäsin sillä kaikkia ystäviäni kaiken aikaa. Ensimmäinen oikea järjestelmäkamera tuli kuvaan sitten paljon myöhemmin, kun menin opiskelemaan kuvankäsittelyä. Sitä ennen ehdin kuvata (semi)työkseni yhden suomen parhaimman urheilukuvaajan studiossa, ja muutamissa lehdissä. Ja kun kuvaamisesta tuli työtä, siitä meni kaikki mielenkiinto. Joten lopetin. Siis valokuvaamisen.

Muutama vuosi sitten ostin ensimmäisen digijärkkärin. Astuin uljaasti 2000-luvulle. Sen piti olla uusi alku haudatulle harrastukselle. Vaan kävi ilmi, että filmikamera ja digikamera toimivat hyvin eri tavoilla. En vieläkään osaa käyttään kameraani. Siinä on noin miljoona eri säätöä. En oppinut. Tosin vuosiin en edes yrittänyt. Mutta nyt. Ajattelin ryhdistäytyä tämän suhteen.

Ja seuraava suuri ajatukseni on pitää oikea valokuvanäyttely. Kuten taisin eilen jo mainita, alunperin aiheena piti olla Rooma. Mutta kun nyt sattui niin, että olen täällä Suomessa, päätin joustaa hieman. Työkaverit auttoivat luomalla vaativan, mutta mielestäni toimivan näyttelynimen:

Keltainen. Erilainen. Onnellinen.

Eikö vain ole hyvä nimi? Sitä minä sitten puuhastelen seuraavat viikot. Aloitan tämän projektin hakemalla kameran autotallista. Ja ohjekirjan. Eilen löysin jo yhden pervon lampun, joka minun täytyy ehdottomasti käydä ikuistamassa. Se on ainakin erilainen. Tämän lisäksi kirjoitan kirjaani. Sitä samaa, jonka luulin jo saaneeni valmiiksi. Sain palautteen käsikirjoituksestani. Se herätti ristiriitaisia ajatuksia, mutta kun niitä päivän pyörittelin ja sulattelin, taidan tietää mitä pitää tehdä. Ei ainakaan luovuttaa.
    

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti