Matkoja.

Löysin koneeltani matkatoivelistan. Se on vanha, mutta edelleen aivan kelpo. Hyväksyn yhä kaikki matkakohteiksi. Tällaisia matkoja haluaisin tehdä.

Oman.
Melkein pääsin sinne kerran, mutta sitten tuli muuta. Se jäi vaivaamaan. En tiennyt maasta oikein mitään, paitsi että siellä on paljon hiekkaa ja kuuma. Ja meri. Mutta haluan ratsastamaan kamelilla, ja mielestäni Oman olisi oikein hyvä paikka siihen. Nyt sitten viimein googletin paikan ja leuka tippui lattialle. Sehän on aivan sairaan siisti paikka! Tai siis koko maa on täynnä toinen toistaan upeampia paikkoja! Selvästi häämatkamatskua.

Madagascar.
Jossain siellä saaressa on paikka nimeltä Morondava. Muistatko kirjan Pikku Prinssi? Pikku Prinssin omalla tähdellä oli ilkeitä rikkaruohoja, jotka piti kitkeä pois, tai muuten ne kasvaisivat valtaviksi ja vallottaisivat koko pienen tähden. Baobabit, niitä ne olivat. Kerran nettimatkaillessani törmäsin samoihin rikkaruohoihin. Aivan sairaan hienoja! Minä haluan ehdottomasti päästä valokuvaamaan näitä kummallisia puita.

Norsunluurannikko.
Kun silloin joskus sata vuotta sitten asuin Italiassa, niin tutustuin pariin mieheen, jotka olivat kotoisin Norsunluurannikolta. Minusta se kuulosti upealta paikalta, sen piti olla kuin paratiisi. Ainakin pojat niin vakuuttivat. Sekin jäi mieleen ja olen sinne halunnut siitä asti. Nyt pikagooglettamalla sain selville, että maassa on paljon sotilaita, poltettuja renkaita, mellakoita, kuolleita tai nälkiintyneitä ihmisiä. Ja jalkapalloa. Siinä on kyllä hirmu monta hyvää syytä olla menemättä Norsunluurannikolle. No, mietitään tätä vielä.

Santiagon tie.
Tämä ei ole varsinaisesti paikka, vaan monta paikkaa tuon tien varrella. Matka on jotain niin mieletöntä ja hullua, että haluan sen vielä jonain päivänä ehdottomasti kokea. Sillä tavalla saa merkitystä elämään. Mentorini teki tämän matkan vähän aikaa sitten, mutta eihän se ole ollenkaan sama jos kuulee reissusta. Se pitää itse kokea.

Uluru. 
Minä rakastan kiviä ja haluan päästä koskettamaan juuri tuota kiveä vielä joku päivä, ehkä viedä palan kotiin. En voi käsittää, että mikä tässä niin kiehtoo. Toisaalta, en voi myöskään käsittää mikä se on, tai miten se on tuonne aavikolle joutunut. Ehkä nuo kysymykset ovat juuri niitä juttuja, jotka siinä niin kiehtoo.

Tazara.
Päästä päähän. Minä rakastan junia. Minä rakastan Afrikkaa. Joten tämä on selvästi mun juttu. Ei muuta lisättävää. Ehkä ainoa mahdollisuus ikinä kuvata ihan oikeita alkuasukkaita. Kaikkien meidän ihmisten esi-isien samana pysyneimpiä jälkeläisiä.

Rooma.
En tiedä miksi, mutta viimeaikoina minulla on ollut ihan käsittämätön tarve päästä Roomaan. Sille ei ole mitään järkevää selitystä. Siksi kai yllätyin vähän kun huomasin, että minulla on ollut tämä sama tarve jo vuosia sitten. Minä halusin mennä sinne valokuvaamaan, että voisin sitten pitää Rooma-aiheisen valokuvanäyttelyn. Ja haluan myös kiertää ne Enkelit ja Demonit -leffan kuvauspaikat läpi, vaikka yksi ydinfyysikko vähän suolasikin innostustani kertomalla julmia totuuksia tuosta kirjasta ja samalla elokuvasta. (Niitä, jotka kirjailija puolestaan oli taitavasti ohittanut.)

Pietari.
Ei talvella. Haluan ostaa sieltä peruukin.
 
Näillä mennään. Tosin ei vielä. Nyt pysytään vain täällä kotikylällä.