Takatalvi.

Elämäni on kokolailla pysähtynyt. Maalla ei tapahdu yhtään mitään - mikä tietysti oli suurin syy siihen, että tänne tulin. Olen kyllä tutustunut muutamiin sudenkorentoihin. Ne ovat tulleet häpeilemättä reviirilleni. (Tai sitten vain voimakkaasti kertoneet minun tulleen heidän reviirilleen.) Laiturin alla asuu isohko hauki, tosin olen nähnyt siitä vain vilauksen muutaman kerran. Kun heittää veteen leivänmuruja, pikkukalat tulevat niitä innosta piukeana syömään, ja hetikohta herra hauki tulee napsimaan pulleimmat kalat kiduksiinsa. Kiitokseksi se käy hyppäämässä ilman puolella pari kertaa.

Kävin myös vähän soutamassa. Se oli mukavaa, sillä viime kerrasta on se kolme vuotta aikaa, ja jostain syystä tänä kesänä oli sellainen soutamisvimma. Mietin jo kaupungissa kenenkä venettä saisin lainata. Joten siellä sitä sitten kauhoin menemään onnessani. Poimin lumpeenkukan ja tein kaulakorun. Sarjassa niitä kauniita asioita, jotka kestävät kaikki puoli tuntia. Mutta sen hetken ajan tuo koru teki minut hyvin iloiseksi.

Eilinen päivä oli kyllä ihanan aurinkoinen, aina niiden ukkossateiden välissä. Laitoin saunaan tulen ja tulin sisälle mökkiin hakemaan tavaroita. Aurinko häikäisi taas silmiin puiden välistä. Mietin, että nyt se sade viimein loppui. Kävelin ihan saman tien takaisin saunalle, kun yhtäkkiä joku heitti hiekkaa päälleni. Mitä helvettiä...? Käännyin, mutta missään ei ollut ketään. Sen sijaan päähän alkoi kopista lisää pikkukiviä. Ihmeissäni juoksin saunalle pakoon. Mitä tämä nyt taas on?! Hetkessä maa oli täynnä valkoisia palloja. Jääpalahyökkäys! Hei nyt oikeesti... Villasukat, villapaita ja villaviltti ei vielä riittäneet. Rakeita!!

Ihmissuhteet ovat kyllä erikoisia. Kuinka hyvin sitä voi oikeasti ikinä oppia tuntemaan toista? Luulen, että aina tulee joku uusi tilanne tai muutos, joka tuo ihmisestä esiin jotain uutta. Ja jokainen kasvaa ja muuttuu joka tapauksessa koko ajan. Jos ei muutu, niin jotain on kyllä vähän vialla. Nyt kun on ollut aikaa pysähtyä, olen miettinyt näitä elämäni uusia ihmisiä. Rakkauskurssi opastaa, että pitää ensin päästää irti menneestä saadakseen uusia oikeita asioita tilalle. Ihan konkreettisia muutoksia kotona, mutta myös kuinka henkiset kettingit katkaistaan. En ollut tajunnut miten suuresti tuollaiset menneet vaikuttavat siihen minkälaiseksi tuleva muodostuu. Mutta se käy ihan järkeen. En ole vielä valmis näille uusille ihmisille. Niinpä olen viettänyt päiväni katkomalla menneisyyden kahleita. Kaikki nämä viime kuukausien vastoinkäymiset ovat selvästi raivanneet tietä, että pääsen viimein käsiksi näihin todellisiin kysymyksiin. Piti taas käydä hyvin alhaalla, että sai raivovoimaa muuttaa asioita. Olen nämä muutamat päivät vain nuollut haavojani, ja kerännyt rohkeutta, joten alan olla melko lailla valmis muutokseen. Otan taas ohjat omiin käsiini.