Koti.

Heräsin puhelimen tuttuun herätyspiippaukseen. Ihmetytti, että ääni loppui ennen kuin ehdin painaa mistään, mutta samapa se, hereillä olin. Katsoin puhelinta. Kello oli 03:09. Mitäh? Miksi kello soi näin outoon aikaan? Mitähän minulla oikein mahtoi olla mielessä illalla, kun laitoin puhelimeen hälytyksen? Oli aivan liian aikaista, enkä minä ikinä laittaisi noin epämääräistä numeroa. Tarkistin herätyksen. Se oli yhä klo 04:04. Ainoa selitys asialle on se, että hälytysääni johon heräsin, tuli minun pääni sisältä. Hei nyt oikeesti! Tämä on jo liikaa, jopa minulta.

Tuossa yksi päivä tuli taas vastaan tosi hieno kirjoitus. Se luki jonkun valokuvassa: Great minds discuss ideas. Average minds discuss events. Small minds discuss people.

Tunnen kamalan monta pientä ihmistä, jokusen keskivertoisen, mutta onneksi myös muutaman suuren. Mihinkähän kategoriaan minä menen? Puhun (ja kirjoitan) toisinaan ideoista ja tapahtumista, mutta pääasiassa kuitenkin itsestäni. Ja minä olen ihminen. Kirjoitan omasta elämästä ja sen ongelmista. En taida päästä edes tuolle asteikolle. Tässä lienee se seuraava kehitysehdotus. Minun pitäisi viettää enemmän aikaa näiden suurien ihmisten kanssa, koska seura tekee kaltaisekseen.

Pätkä kysyi eilen, että miltäs on tuntunut olla kodittomana. Se tuli vähän samaan sävyyn kuin se "Miltä nyt tuntuu?" joka kysytään aina urheilijoilta huippusuorituksen tai suunnattoman epäonnistumisen jälkeen. No, mikäs tässä ollessa. Elämä hymyilee. Vastasin jotain yhtä ympäripyöreää, mutta jäin tietysti miettimään asiaa. Kun kaikkien odotusten vastaisesti luulen, että tämä kodittomuus (ja sen aiheuttajat) ihan oikeasti olikin tosi hyvä juttu. Kaikki on kääntynyt parhain päin. Tämä oli sellainen mahtava hetki huomata asioita, hyviä ja huonoja. Tuntuu kuin olisin saanut sen tauon, jota toivoin. Mahdollisuuden katsoa asioita vähän toisesta suunnasta.

Ensimmäisen kerran ikinä minulla on ollut ikävä Suomessa olevaan kotiini. Olen huomannut monta hyvää asiaa kellarikodistani, nyt kun olen muiden nurkissa lojunut. Ei sillä että muiden nurkat olisivat huonompia, mutta ne ovat silti muiden nurkkia. Jokaisella on erit ne asiat, jotka tekevät kodista kodin. Tajusin, että kun viimeisen kerran kävin kellarissani ja tunsin, ettei se ole enää kotini - olin ihan oikeassa. Sieltä puuttui kaikki se, joka tekee kodista minun kodin. Se oli vain tyhjä, auki revitty kellari.

Koti on siellä missä sydän on.
En ole koskaan ennen tajunnut tuon lauseen merkitystä näin selvästi. Se ei tarkoita paikkaa johon on kiintynyt, eikä edes tavaroita tai ihmisiä. Se on muistoja, tunteita, energiaa, sitä kodin sielua. Vaikka sen voi tehdä mihin vain, se tosiaan täytyy tehdä. Minun kellarikodissani oli upea energia. Ja parasta tässä on se, että voin tehdä sen uudelleen, koska siinä minä olen hyvä.

Tänään on ensimmäinen päivä heinäkuuta. Vuoden puoliväli. Erityisen hyvä päivä tehdä muutoksia, päätöksiä ja parannuksia elämään. Jättää menneet taakse ja aloittaa jotain suurta. Olen jo aloittanut aika monta asiaa, ainakin ajatuksen tasolla, joten nyt ei muuta kuin tuumasta toimeen.

Puuhakasta päivää kaikille!