Kotikylän kesäfestarit. (osa 2)

Mukavan puuhakasta on tämä festarielämä. Olen ollut passissa keskustassa nyt parina päivänä. Kaikki on mennyt hyvin, jos ei ota huomioon sadetta. Enkä tietenkään ota. Työvuorot eivät ole kovinkaan pitkät, eikä varsinkaan rankat, mutta siitä huolimatta olen ajallisesti onnistunut hupeloimaan kaksi päivää jonnekin. Mitään ei mukamas ehdi tehdä.

Eilen illalla olin teltalla katsomassa Palefacen keikan. Muistatko tämän? Linkissä ei siis ole Paleface, mutta se yksi ainoa suomalainen bändi jota minä fanitan. Olin koko illan aivan täpinöissäni, sillä siellä lavalla oli lainarumpali, ja se oli juurikin tuo parrakas kaveri. Oih! Olen jotenkin aina missannut niiden keikat syystä tai toisesta, joten nyt ihan elämäni ensimmäisen kerran näin suosikkiani livenä - vaikkakin vain yhtä heistä. Mutta kuitenkin, kyllä sekin lasketaan.

Teltasta löytyi myös yksi maailmanmatkaaja kaveri, joka jotenkin sai minut houkuteltua mukaansa keskustan yöhön. Tänä aamuna kyllä tuntui, että se saattoi olla virhe, mutta sitten viiden tunnin ilkkarit* auttoi vähän muuttamaan mietä. Lievää väsymystä saattoi ilmetä, kun piti olla jo aamuvarhaisella liikenteessä, mutta ehkä se kannatti. Tapasin nimittäin hirmu mukavan pojan, ja sain sen vielä huijattua treffeille. Se on niin helppoa humalassa. Olen malliesimerkki siitä, miten paljon voi hyötyä alkoholin aiheuttamista rohkeuskertoimista.

Viikko on vasta puolessa välissä. Mitähän tästäkin vielä tulee? Huomenna on 13. päivä ja perjantai, kaksi työvuoroa ja yhdet treffit. Kuulostaa hyvältä. Onnenpäiväni.

(*Illalla otetut päikkärit, jotka sotkevat koko unirytmin.)