20000.

Seth kirjoitti blogissaan minulle kovin läheisestä pelkoaiheesta. Olen huomannut, että varmasti yli 90 % hänen kirjoituksistaan on mahdollista soveltaa omaa elämään ilman minkäänlaista yritys tai markkinointiajattelua. Viisaudet ovat jotenkin niin yleispäteviä. Ehkä Sethkin poimii markkinointiaiheet blogiinsa omasta elämästään, ja minun lailla muokkaa ne sopiviksi. Hän tapaa ihmisiä, juttelee ja miettii, että kuinka tämä ajattelu toimisi bisnesmaailmassa. Niin se varmaankin menee. 

Kävin eilen läpi noin 90 % omaisuudestani. Siihen tuhraantui neljä tuntia aikaa, mutta autotallissa on taas rauha maassa, niiden epämääräisten tavaramyttyjen sijaan. Enää poismenevien sekava röykkiö odottaa jonkinlaisia toimenpiteitä. En muistanut, että minulla on niin monta mukavaa tavaraa. Olisipa minulla koti, johon ne kaikki asettaa. 

Rakkauskurssin harjoituksia mökillä tehdessäni tajusin, että minulla on aivan helvetisti sellaista tavaraa, jota en oikeasti tarvitse, tai edes halua pitää, mutta josta en vain ole pystynyt luopumaan. Ne liittyvät johonkin ihmiseen tai paikkaan tai aikaan. Ja juuri nämä tavarat ovat niitä kettinkejä, jotka pitävät minut irti kaikesta tulevasta hyvästä. Paksu nippu armeijasta lähetettyjä rakkauskirjeitä ex-kihlatulta. Koruja, pehmonalleja, koriste-esineitä, kaikki muistuttamassa jostain ennen rakkaasta ihmisestä, mutta myös vaikeista ajoista. Nämä ovat juuri niitä tavaroita, joista on nyt vain päästettävä irti. 

Kirjassa neuvottiin myös tekemään lista kaikista niistä lupauksista, joita olet tehnyt muille tai itsellesi, jotka saattavat estää menemästä elämässä eteenpäin. Kaikki sellaiset lupaukset pitäisi nyt vain perua, mutta sen voi tehdä vasta sitten, kun ymmärtää mitä on mennyt lupaamaan. Ei tarvinut pitkään muistella, kun useita karmivia lupauksia alkoi tulvia mieleen. Sellaisia, jotka on ehkä puolileikillään sanonut, mutta jotka siitä huolimatta ovat jääneet kummittelemaan. Ja sitten on niitä rakkaudella solmittuja sopimuksia. Tajusin luvanneeni ex-kihlatulleni, etten koskaan lakkaa rakastamasta häntä, ja että ollaan aina yhdessä. (Eiks je?) Liekö tämä syynä siihen, etten ole oikeasti uskaltanut päästää ketään lähelleni, vaikka minulla ei ole minkäänlaisia mielihaluja kyseisen miehen suuntaan, ja vaikka olen hyvin tietoinen hänen vaimosta ja kahdesta lapsestaan. Olen luvannut äidilleni oman huoneen talostani. Kun ottaa huomioon, ettei kumpikaan meistä ole kovin pitkään parhaimmillaan samassa tilassa, tämä saattaa olla syynä siihen, etten ole koskaan tosissani edes miettinyt talon ostoa. Ihmisen mieli on kyllä aika kummallinen. Montako jarruttavaa lupausta itse muistat?

Käytin huomaamattani kaksi kertaa lukua 90, mutta se ei haittaa, koska tänään on tasaluvun päivä. Olen iloinen hienon numerorajan ylityksestä.