Väliaikatietoja.

Olen käyttänyt kaiken luovuuden, älyn ja energian kirjan kirjoittamiseen. Muuta ei ole antaa, joten tämän perusteella olen antanut kaiken. Olin eilen jopa uupunut, vaikka kirjoitin vain reilut 13 tuntia. Jossain siellä välissä kävin kuitenkin lenkillä. Mikään ei ole parempaa, kuin ajatusten purkaminen ja vaihtaminen kävellessä. Se oli vähän niin kuin ajattelenkki, mutta palautteen kera. Loistavaa! Lisäksi nauroin koko matkan, koska lenkkikaveri oli niin hauska. Sain myös kuulla olevani hyvä tarinankertoja. Että siis mitenkä? Minäkö? Mitä ihmettä? Minä hädin tuskin osaa edes puhua. Tuttu seura tietysti helpottaa tuohon, joten pidän tämän lenkkikaverin. Ja onhan se ihan eri asia, jos täytyy uusille ihmisille puhua. Mutta olen silti sitä mieltä, että kirjoittaminen on paljon helpompaa.

Uusi Anna on sillä tavalla erilainen kuin muut kaverini, että hänellä on käsittämätön kyky yksinkertaistaa asioita. Niitä ongelmia, joita minä mietin tunteja, joskus jopa päiviä, hän ei edes tunnista ongelmaksi, koska ratkaisee asian hetkessä. No nyt vain teet näin. Heti. Pam. Asia loppuunkäsitelty. Se on hirvittävän hyvä apu minunlaiselle ihmiselle, joka pohtii yli kuukauden, että pitäisikö pyytää mukavaa miestä kahville. Eikä sitten kuitenkaan pyydä vaikka haluaisi, koska on jo keksinyt niin monta asiaa, jotka voi mennä pieleen. Joskus tuollainen Annalta kuulostava järjen ääni tulee tarpeeseen. Anna ajatteleen arkisia juttuja, kun taas minun aivot ovat täynnä liian suuria asioita, joita en yleensä edes ymmärrä. Mutta meitä ei haittaa yhtään, että olemme niin erilaisia. Erilaisuushan on rikkaus.
"Jos kaikki olisivat sinun kaltaisia pohtijoita, niin koskaan ei tapahtuisi mitään."
Totta tuokin tietysti.
Kerroin eilen Annalle, että olen löytänyt uuden mentorhahmon. Sellaisen, joka ymmärtää minua ja on hyvin samanoloinen kuin minä. Olin asiasta oikein innoissani.
"Ai joku mielikuvitusystävä?"
Huokasin syvään, sillä se ei tullut edes ivalliseen sävyyn, vaan sillä arkisen tavallisella tavalla, joka kertoi, että hän ei enää edes yllättyisi moisesta. No ei varmana ole mikään mielikuvitusystävä! Ihan oikea ihminen.

No, joka tapauksessa. Tulin vain kertomaan, että elämä on nyt kokolailla pausella. Ei mitään uusia tapahtumia. Minä vain kirjoitan.