Aamu.

Jos menneistä mitään muistat, niin olen aika usein pakannut ja käynyt tavaroitani läpi. Nyt voin siis sanoa palanneeni arkipuuhiin. Tulin takaisin kaupunkiin. Ensimmäiseksi pakkasin tavarani Söpöliinin luona, ja muutin ne autotalliin. Siellä aloitin tällä hetkellä loputtomalta tuntuvan tavaroiden inventaarion ja pakkaamisen. Kirppiskuorma kasvaa ja laatikko laatikolta pidettävät tavarat vähenevät. Pidän tästä suuntauksesta. Yöksi siirryin ihanan Emman sohvalle.

Näin hyvin häiriintyneitä unia. Jostain syystä pomo yritti saada minut käyttämään järjestyksenvalvojan keltaista liiviä työpaikalla, koska se on homevauriosta johtuen minulle vaarallinen paikka. En suostunut, koska olen sairaslomalla. Sen sijaan menin leikkaamaan lehdistä kirjaimia. Yhtäkkiä viereeni istui Kuski-Sami, joka halusi lukea aina sen jutun, josta olin palaa leikkaamassa. Työmaan kaapitkin oli jaettu jotenkin omituisesti usean henkilön kesken, enkä tiennyt mihin niistä laittaa leffaa, jonka olin luvannut tuoda työkaverille. Kaikki oli muuttunut, ja oikein ahdisti kun en tiennyt enää mistään mitään. Hirmu tuttu tunne valveillakin.

Sain Facebookiin tällaisen kuvan. Se kuulemma kuulostaa ihan minun keksimältä. Kieltämättä kyllä jonkinlaista yhteyttä tunsin tähän sanomaan. Ainakin se kuvaa hienosti viime viikkoa. Mutta katumusharjoitukset on nyt tehty ja synninpäästö saatu. Ja tänään on uusi aamu.

Aamussa parasta on se, että se on aina uusi. Tämä on ihan oma viisaus. Asiat tuntuvat aina vähemmän kamalilta tai muuten vain voimakkailta, kun on ensin nukkunut yön yli. Aamu on siis oikeastaan uusi alku. Puhdas pöytä ja parempi mieli. Mutta pöytä pitää osata puhdistaa jo illalla. Jos menee nukkumaan murheissaan tai vihaisena, niin takuuvarmasti herää huonosti nukkuneena ja yhä vain kiristää. Mutta kun illalla päättää, että kaikki on hyvin, niin aamulla huomaa olleensa oikeassa.