Lähiöelämää.

Syvällisiä mietteitä. Olen viettänyt paljon aikaa paikassa, jota voisi kutsua kotikyläni Kallioksi. Tukevan ystäväni Emman sohva on antanut hyvän lepopaikan jo monta yötä. En ole tällä alueella ennen juuri aikaa viettänyt, johtuen lähinnä järven yli menevästä tapposillasta. Talvella tuuli vihmoo niin jäätävän hyytävästi, että sillan ylitys on täysin mahdoton. Siis ilman autoa. Minä olen autoton. Mutta näin kesällä silta on oikeastaan aika kiva näköalapaikka. Tuon sillan takana oleva lähiö on vähän huonomaineinen, lähinnä koska yleensä kaikki ulkomaalaiset tungetaan sinne. Monikulttuurisuus on minusta lisäarvo, mutta kaikki ei näe sitä niin. 

Nyt kun olen tällä alueella kävellyt paikkoja katsellen, huomasin vähän yllättäen, että tämä kaupunginosa muistuttaa jollain tavalla Villorbaa, sitä italialaista pikkukylää lähellä Trevisoa. Tietysti se on sellainen suomalainen versio, mutta jotain yhtäläistä tässä kuitenkin on. Ainakin minulla on täällä hirmu hyvä olla. Tuon pienen keskustan lähettyvillä on myös taloja, jotka jotenkin muistuttavat italialaisia koteja. Erikoista. Yhtäkkiä minä aloin viihtyä Suomessa. 

Mökkireissun jälkeinen ajatusryöppy aiheutti valtavia mielenmuutoksia. Melkein kaikki hienot päätökset kumoutuivat. Minä olen hyvä muuttamaan mieltäni. Mutta nyt siihen oikeasti oli hyvä syy. Oikeastaan monta hyvää syytä.

Olin päättänyt lähteä Intiaan joulukuussa. Seuraava lämmin i-maa. Viettää pahan talven poissa pakkasesta ja migreenistä. Halusin mennä niiden muiden valon lapsien kanssa katsomaan äiti Ammaa, ja viettää maagisen 21.12.2012 päivämäärän hyvässä energiassa. Paitsi että. Ajatuksena tosi mukava. Mutta. Tajusin ihan yhtäkkiä, että minä en oikeasti edes halua mennä Intiaan. Erityisesti sellaiseen aikaan, jolloin miljoona muutakin haluaa olla samassa paikassa. Minä en ole ihmispaljouden ystävä. Olin vain lähtenyt niin täysillä mukaan siihen lupaukseen, että unohdin pysähtyä miettimään mitä oikeasti haluan. Ja tätä minä en halua.

Tilalle on tietysti tullut uusia aivan toisenlaisia suunnitelmia, joita vielä hion uusiksi päätöksiksi. Sellaisia joihin liittyy oman itsensä kuuntelu, koti, opiskelu, terveys, kirjoittaminen ja elämänhallinta. Hyviä suunnitelmia. 

Lopuksi vielä jotain uskomattoman hienoa. Kuva nro 23 sai minut kyyneliin.