Ego.

Nyt tälle voi jo nauraa, mutta olen tässä pohtinut elämää... Ennen kuulumatonta! Minulle sanottiin tuossa joku aika sitten, että olen saanut lahjana sen, mitä muut vasta opettelevat. Luulen, että hän tarkoitti näitä tunneasioita. Vaistoa, enneunia ja niitä sellaisia - jos ei nyt yliluonnollisia, niin ainakin selittämättömiä asioita. Sitä kun vain tietää jotain, mutta ei osaa selittää, että miksi. Ja sitä miten ylipäätään ajattelee asioista.

Myös ajatus egosta on tullut vastaan muutamaa eri reittiä. Eräs uusi ihminen kysyi minulta, että olenko minä tunnistanut itsessäni mielen ja oikean itseni. En oikein edes ymmärtänyt kysymystä. Ensin vastasin, etten halua erottaa mieltä itsestäni, koska mieli sielu ja keho yhdessä tekevät sen mitä olen. Mutta kyse onkin kai jostain muusta. Ehkä oikea kysymys olisi ollut, että osaanko erottaa egon itsestäni. Siis sen osan minua, joka on siellä viettipohjan ja yliminän välissä. Nyt tulee suuria sanoja.

Olen aina elänyt tunteella, aidosti. Minulla kesti kauan edes tajuta, mitä tuolla egolla tarkoitetaan. Ymmärrän kyllä sanat, mutta käytäntö on mystinen. Ehkä olen ainakin osittain erottanut sen osan itsestäni jo kauan sitten. Ehkä ego on kaikki ne kurjat asiat ja epämukavuusalueet ja pelot, joita välttelen päivittäin. Pinnallisuus ja itsensä vastaan tekeminen, ja kaikki sellainen. Nyt kun olen harjoitellut rohkeutta niin tuli mieleen, että olisiko se nimenomaan taistelua noita egon haluja vastaan? Teen sen mikä tuntuu oikealta enkä niin, miten ehkä kuuluisi tehdä muiden mielestä. Tai ylipäätään minulle vääristä syistä. Päästään takaisin siihen, että teen lähes luonnostaan sen, mitä muut opettelevat. Ei ihme, jos aivan arkipäiväiset asiat ovat minulle niin haasteellisia. Ihan selvästi minä en tee mitään pohtimatta asian syvällistä puolta. Tämä selittäisi kyllä monta asiaa. Taidan oikeasti olla vähän poikkeava. 

Toisaalta, nämä ajatukset vahvistavat kyllä omaa suuntaa. Minä olen mitä olen. Harvassa ovat ne ihmiset, jotka minua ymmärtävät. Mutta ne harvat ovatkin minulle erityisen merkittäviä. Ehkä juuri kaikesta edellä mainitusta johtuen, minä en helposti päästä ketään lähelleni. Luottamuksen pitää olla melkoinen, ennen kuin uskallan laskea suojamuuriani. Olen vaativa tyyppi. Luulen kuitenkin, että ne jotka jaksavat nähdä sen vaivan ja tutustua paremmin, ovat sitten loppupeleissä voiton puolella.