Tein taas jokun testin netissä. Ja vastaus oli vähintäänkin miellyttävä. Piti siis saada selville kuinka vanhaksi elää. Minusta tulee 120 vuotias. Ja näin se perusteltiin:
You're basically perfection in a bottle. Deep down, you want things to be clean and perfect. You may not always show it on the outside but when you're having a perfect day, you feel extremely energized. It's not a wonder you got a perfect number.
Perfection in a bottle. Yep. That's me. In the bottle.
Tein vielä toisenkin testin. Tulos oli hämmästyttävä, sillä kävi ilmi, että minä olen suosikkitauluni. (Älä kysy mikä merkitys tällä tiedolla on.) Minä en kovin montaa taulua edes tiedä nimeltä, mutta ehdoton suosikkini on ollut jo pitkään The Kiss. Ja sille löytyi nyt siis selitys. Minulla on ollut jääkaappimagneetti, pussilakanasetti, pilleripurikki ja jopa sytkäri tuolla kuvalla varustettuna. Se on vain niin ihana. Ja se on myös hyvin keltainen. Mikä tekee tästä mysteerin, koska minä en pidä keltaisesta. Erikoista.
Keltainen kummittelee. Se on tehnyt sitä jo pitkään. En tiedä miksi. Minun piti pitää sellainen taidenäyttelykin. Joskus kauan sitten kysyin neuvoa luovuuttomuuspuuskaan ja työkaverit antoivat minun tulevalle näyttelylle hienon nimen. Keltainen. Erilainen. Onnellinen. Mietin jo silloin, että eikä... Miksi aina keltainen? Sitten arvelin, että kyllä se oli tarkoitettu näin. Ehkä tämän avulla selvitän itselleni mikä minulla on keltaista vastaan.
Vielä en ole sitä selvittänyt, mutta aloin kerätä Pinterestiin kuvia keltaisista asioista. Julkinen kansio löytyy tästä. Kauniita kuvia ovat. Aloin miettiä tätä koko keltaisuutta enemmän. Auringonkukka on minun suosikkikukka. Sekin on keltainen. Ja bansku ja sitruuna ja appelsiini. Pidän niistä kaikista. Hmm. En keksi yhtään keltaista asiaa, josta en pitäisi muuten, kuin värin puolesta. Voikukatkin ovat kivoja. Ehkä tämä on nyt sitä kasvua. Asioiden hyväksymistä. Ehkä tuota kärpasentappajatennismailaa ei tarvitsekaan heittää roskiin, vaikka se onkin keltainen. Ehkä minä alankin tästä lähtien sen inhoan keltaista muminan sijaan sanomaan ylpeyttä äänestä huokuen: "Voi, minähän rakastan keltaista!"
Keltainen kummittelee. Se on tehnyt sitä jo pitkään. En tiedä miksi. Minun piti pitää sellainen taidenäyttelykin. Joskus kauan sitten kysyin neuvoa luovuuttomuuspuuskaan ja työkaverit antoivat minun tulevalle näyttelylle hienon nimen. Keltainen. Erilainen. Onnellinen. Mietin jo silloin, että eikä... Miksi aina keltainen? Sitten arvelin, että kyllä se oli tarkoitettu näin. Ehkä tämän avulla selvitän itselleni mikä minulla on keltaista vastaan.
Vielä en ole sitä selvittänyt, mutta aloin kerätä Pinterestiin kuvia keltaisista asioista. Julkinen kansio löytyy tästä. Kauniita kuvia ovat. Aloin miettiä tätä koko keltaisuutta enemmän. Auringonkukka on minun suosikkikukka. Sekin on keltainen. Ja bansku ja sitruuna ja appelsiini. Pidän niistä kaikista. Hmm. En keksi yhtään keltaista asiaa, josta en pitäisi muuten, kuin värin puolesta. Voikukatkin ovat kivoja. Ehkä tämä on nyt sitä kasvua. Asioiden hyväksymistä. Ehkä tuota kärpasentappajatennismailaa ei tarvitsekaan heittää roskiin, vaikka se onkin keltainen. Ehkä minä alankin tästä lähtien sen inhoan keltaista muminan sijaan sanomaan ylpeyttä äänestä huokuen: "Voi, minähän rakastan keltaista!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti