13.

Minun onnennumero on 13. Teitä on nyt sen verran. Olen onnellinen. Ja onnennumerollinen. Muistui mieleen se surkea päivä keväältä, kun kolmesta lukijastani yksi lopetti. Se oli kyllä kamalaa. Sen ajatuksen pohjalta tuo kolmetoista voisi luoda sellaisen henkselienpaukuttelu tahtotilan, mutta nöyrästi nyt vain hymyilen ja olen kiitollinen. Olisikohan tässä nyt hyvä teema tälle viikolle? Tai loppuvuodelle. Nöyränä ja onnellisena olo?

Minulla on ollut ongelmia mahan kanssa. Olen siitä valittanut ennenkin. Tätä on kestänyt koko sen ajan, jonka olen nyt Suomessa viettänyt. Siis kipua, ei valitusta. (No, ehkä sitäkin...) Pääsin viimein lääkäriin. Nainen, jonka kasvoja en muista vielä kolmannen tapaamisenkaan jälkeen, ei sanonut oikein mitään. Sain ne perinteiset jutut - kun valittaa mahaa, niin tutkitaan korvat ja nielu, unohtamatta keuhkojen kuuntelua. Sitten kävin labrassa luovuttamassa verta. Myöhemmin soitin ajanvaraukseen, että saisin soittoajan lääkärille, koska kivahan se olisi tietää, mitä vereni kertoo.

- Joo... Tuota ei meillä nyt ole aikoja.

- Mitä? Siis tarvitsen vain sen soittoajan.

- Niin, kun ei me saada antaa aikoja. Niitä ei ole.

- Ööö... Mitäs minun nyt sitten pitää tehdä?

- No, kyllä ne tulokset lääkärille menee.

- Okei?

- Että kyllä se lääkäri ne tulokset tietoonsa saa.

- Mutta minä en?

- Niin, mutta kyllä ne katsotaan. 

Olihan tuo tietysti lohduttava tieto. Tuntuu, että suorastaan kannatti odottaa yli kolme viikkoa aikaa lääkärille ja käydä labrassa. Onko nyt niin, että no news is good news? Oletan, että se lääkäri kuitenkin ottaa yhteyttä, jos olen kuolemansairas.

Tajusin tässä viime viikonloppuna, että olen vaivihkaa ajatunut jonkin sortin suhteeseen. Voi James... Tämä asia on nyt vaivannut mieltä, joten halusin selvyyden koko touhuun. Otin asian puheeksi ja aika selvältä tämä nyt alkaa vaikuttaa. Nyt on se viime hetki, kun tilanteesta voi vielä vaivihkaa siirtyä takavasemmalle, ilman sen suurempaa draamaa. Ehkä kunnon kännit ja sopimaton baarihoito vielä siihen päälle sinetöimään suuntaa. Se sellainen perinteinen nollaus. Vaan taidan olla jo vähän liian vanha sellaiseen. Kauhea vaiva. Jos vaan tekisin niin kuin pojat opetti töissä - että kiire lähtee penottamalla. Kun aikaraja menee umpeen, niin silloin peli on jo pelattu - ihan turha enää kiirehtiä. Jospa tämäkin ongelma menisi pois penottamalla. Viime hetken aikaraja lähestyy. Voisihan sitä ainakin kokeilla. 

Menen nyt penottamaan.