Nyt sattuu. Jokaikinen osa minua lähettää kipuviestejä aivoille. Ja aivo on taas ihan hämmentynyt. Kävin suorittamassa viikkotyöni tanssisalilla. Jättilevyjen ja tankojen nostelu tuotti tulosta - Auts! Uusi tanssiharrastukseni alkoi tuskalla ilman yhtä ainutta tanssiaskelta.
Kirosana kävi eilen. (Edellisen blogini hahmo, liekö täällä ehtinyt käydä kertaakaan?) Oli tosi mukava nähdä pitkästä aikaa, harmittavan lyhyen aikaa tosin. Mutta ehkä ensi kerralla lisää. Kirosana sanoi jotain mikä sai miettimään. "Oletko vielä tykännyt kämpästä? Olit silloin niin tohkeissasi tästä." Olin jo unohtanut, että olin aivan hulluna tähän asuntoon silloin, kun tänne muutin. Sitten tänne tuli joku toinenkin asumaan ja täytti neliöt jonkun toisen tavaroilla ja minä ahdistuin. Monesta muustakin syystä, mutta ei ne tavarat ainakaan auttaneet asiaa. Joten se hyvä olo unohtui. Haihtui ilmastointirööristä. Ja nyt kun tulin takaisin kotiin, josta puuttui joku toinen ja suurin osa jonkun toisen tavaroista... Aloin taas viihtyä. Ja nyt tunnen sitä samanlaista hulluutta, mikä minulla oli silloin, kun tähän muutin. Hyvä niin.
Ja simsalabim! Hulluus on poissa. Joku pikkunassikka heitti juuri jääpaakin ovesta sisälle. Huoh. (Ovi oli auki, sillä nassikan hetki sitten oveni takana polttaman savukkeen käry tuli sisälle ja sitä olin siis tuulettamassa pois.) Oikeasti kyllä vain repesin, mutta silti. Vois muuttaa. Jonnekin, missä ei ole pentuja. Tai ainakaan jäätä. Tai sitten vain muutan jonnekin korkeammalle. Mutta tästä tapahtuneesta innostuneena aloin nyt tyhjentää laatikoita. Onko se muuttopakkaamista, jos laittaa mahdolliset säilytettävät asiat jo valmiiksi niin, että ne on helppo vain kantaa ulos? Joka tapauksessa: Kirppishylly täyttyy - tervetuloa kartuttamaan matkakassaani!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti