Jos nyt kuitenkin kerron ihan omin sanoin. Nappisilmä oli vierailulla jälleen. Jostain syystä minun on täysin mahdotonta olla sille vihainen mistään. Ei sillä, että nyt olisi syytä olla vihainen. Jotenkin vain tuntuu, että kaveri pääsee aina kuin koira veräjästä. Ainakin minun veräjästä. Sillä on niin omituinen hekotus, että aivan väkisinkin tulee hyvälle tuulelle sitä kuunnellessa. Hymykuopat ja täydelliset ruskeat silmät ei tietysti auta asiaa millään tavalla. Mutta kaikilla meillä on heikkoutemme.
Selvitettiin kuitenkin meidän sekavat välit ja päätettiin, että ollaan ystäviä. Ollaan nyt vuoden koeajalla. Katsellaan sitten seuraavan halloweenin aikaan, että mistä se kana pissii. Tosin en ymmärrä tuota sanontaa alkuunkaan. Oikeasti me katsotaan vain, että minkälaiset meidän välit on vuoden päästä. (Vaikka ei uni tule, niin se ei vähennä väsyttämistä tai ajatusten tahmeutta. Tosin sitä ei olisi tarvinnut erikseen mainita.) Joka tapauksessa, sain taas uuden viivan selvitettävät asiat -listaan.
Ja huomaan, että purnaus kannatti! Yksi kaappilukija on kömpinyt esiin! Onko tämä nyt se sellainen väsytysvoitto? (Kirjoitin ensin vätysvoitto...)
Ajattelin, että voisin ensi viikolla tehdä kolme asiaa, joita en ole koskaan ennen tehnyt. Jotain erikoisempaa, kuin vain valita uusi reitti kotiin tai vaihtaa tuttu merkki vieraaseen ruokakaupassa. Jotain, mikä ehkä vähän pelottaakin tai ainakin sellaista, mikä tuntuu voimakkaasti. Tai ainakin uudelta. Nyt lopetan näiden kriteerien latelemisen, muuten tämä homma kaatuu omaan mahdottomuuteensa.
Mukavaa viikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti