Voi voi. Eiliset treffit... Olin myöhässä, joten hirveätä vauhtia ryntäsin kohti Tiimaria. Siellä se mun Sotilas jo odottikin ulkona, koska Tiimari oli kiinni. Tosi hyvin valittu treffipaikka. Noh, siitä sitten siirryimme Mälliin pelaamaan lautapelejä. Ensimmäinen kerta ikinä, kun sellaista teen. Kerran istuin jossain joukkueessa, mutta en oikein osallistunut, koska minun päähän ei jää numerot tai nippelitieto. En siis saanut kakkupaloja. Mutta nyt me kasattiin sanoja, se oli hauskaa. Varsinkin, kun olin niin superpaljon huonompi tässä pelissä.
Yli kymmenen vuotta sitten sain päähäni, että me mennään tuon Sotilaan kanssa naimisiin, kun täytetään 30. Sitten myöhemmin sain tingattua sen niin, että se tapahtuu, kun minä täytän 30. Ja kun tuo maaginen numero lähestyi, neuvottelin itselleni lisäaikaa, numero muuttui ja nyt naimisiin on mentävä, kun täytetään 35. Nyt kun tuo lukema jo minuakin uhkaa tajuan, että olen aivan helvetin vanha. Enkä siltikään ole ihan varma naimisiin menosta. Siis kenenkään kanssa. Sotilas on kyllä äärettömän hyvä vaihtoehto, jos jonkun kanssa pitää naimisiin mennä, hymykuopat ja ruskeat silmät ja kaikki. (Plus sitten ne kaikki oikeasti tärkeät ominaisuudet.) Mutta silti. Ja sitten toisaalta. Lupaus on lupaus.
Sotilaani on lähdössä taas jonnekin ääriolosuhteisiin turvaamaan rauhaa. Vaimon ominaisuudessa minä pääsisin mukaan siihen ehkä osittain vähän rauhallisempaan naapurimaahan. Lämpimään. Kirjoittamaan ja kuvaamaan uskomattomia maisemia... Alkaa tuo naimisiin meno kyllä tuntua sitten kuitenkin ihan hyvältä ratkaisulta.
Huomasin muuten, että yksi parhaista ideoistani oli raahata kotiin jättioksa, ja haluta siihen rakkauskirjeitä. Sain eilen sellaisen "väliaikaisen" kuittiin kirjoitetun kirjeen ja voin sanoa, että tuon avulla hymyilen seuraavan kuukauden.
Tänään on Salaseuran pikkujoulut. Sain vielä elämäni naisen aveciksi. Ei huonosti ollenkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti