Mutta itku pitkästä ilosta. Lauantaina sitten ei ollutkaan yhtään mukavaa. Jotenkin tämä kylmyys otti niskalenkin ilonasta. Tuli ahdistus ja harmitus. Kuilun partaalla kävin, mutta onneksi sitten James tuli ja pelasti taas neidon pulasta. Ihana ihminen. Jännä miten paljon muutama kaunis sana ja paijaaminen voi vaikuttaa. Minulla on kyllä niin upeita ihmisiä elämässäni. Mietin pitkään tuota. Miksi välillä tulee niin paha olo, vaikka periaatteessa kaikki on hyvin? Vaikka elämäni on täynnä rakkaita ihmisiä. Minulla on upea koti ja olen täysin vapaa. Kummallista, koska en kuitenkaan ole sellainen epäkiitollinen tyyppi.
Ja ihanista tyypeistä tuli mieleen... Olin juuri tullut Suomeen ja oli vähän sekava fiilis. Tapasin pitkästä aikaa ystävääni suosikkikahvilassani. Juotiin siinä kahvia ja teetä, kun omistaja tuli luokseni ja toi palan maailman parasta porkkanaleivosta. On muuten ihan ehdottomasti mun suosikkiherkkua! Tyyppi tiesi sen ja päätti minua piristää. Ihana ihminen. Siitä oli varmasti vuosi aikaa, kun viimeksi tuota herkkua sain.
Tänään tapaan Sahaja Jooga -ohjaajaani, josta on myös tullut kaverini. Sitten illalla on italian kurssi. Lopun ajan voisin vaikka siivota. Nopea vilkaisu ympärilleni kertoo, että sellainen toiminta olisi nyt aiheellista.
"Sinun ei tarvitse nähdä koko portaikkoa, kunhan vain otat ensimmäisen askeleen." Martin Luther King, Jr.
Näihin kannustaviin sanoihin päätän raporttini täältä jäisen kylmästä Suomesta. (-24 pakkasta, hurraa!) Terveisiä Italiaan!
Näihin kannustaviin sanoihin päätän raporttini täältä jäisen kylmästä Suomesta. (-24 pakkasta, hurraa!) Terveisiä Italiaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti